Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Mutta samassa, kun tunnen olevani vapaa, muistan minä sen, minkä hetkeksi olin unohtanut, muistan, että isähän on mennyt. Samassa herää minussa toivo, että ehkä hänet vielä asunnostani tavoitan, kun oikein riennän. Ei, hän on jo lähtenyt, tuoss' ovat jälet, jotka kääntyvät tulliportille päin. Katsahdan pihaan.
Kyyristyneenä loukkoon, naulassa riippuvain vaatteiden taakse, hän Tapanin lähestyessä rupesi hätäisesti parkumaan: "Elä, elä, elä tule!" ja sylin veti vaatteita itseensä niin lujaan kuin vaan taisi. "Hilma rukka ei tunne enää isää", sanoi äiti ja kiirehti hyvittelemään: "Isähän se on! Katsohan, enhän minäkään pelkää, tämähän on isä, tullut nyt sieltä Lapista, josta on odotettu."
Mutta sitten hän yhtäkkiä löi kämmentä polveensa. Hän oli keksinyt! Aukustin isähän osaa engelskaa. Viimeiset viisi vuotta kertoi puhuneensa vain engelskaa, niin että nyt kotonaankin pakkaa tulemaan englantilaisia sanoja. Leikkisä ja ystävällinen mies. Kyllä Stark rupeaa häntä opettamaan. Ja sitten hän näyttää pojille, ketä he pistäneet ovat! Seuraavana päivänä Santeri meni Starkille.
Annin isähän oli semmoinen mies, joka ei antanut mitään arvoa muulle kuin rikkaudelle, ja sitä ei Iikalla ollut; se, mitä Iikalla oli, nimittäin hyvät mainittavat tavat ja ominaisuudet, ei ollut Niemimäkelän isännän mielestä kukkaron rinnalla minkään arvoista!
Kuljettiin rantaa ylöspäin jonkun matkaa ja sitten poikki joen Aumolan rantaan. Sauna tässä rannassa oli jo veden vallassa. Tapani laski venheen saunan ovelle ja tirkisteli sisään ra'ollaan olevasta ovesta. "Jumala paratkoon!" huudahti Tapani. "Saunan lavalla makaa mies." "Mies?" kysäsi Sofia. "Miksi mies siellä makaa?" "Luulenpa oikein Esan isähän tuo on". Tapani oli oikeassa.
Oliko jotain jäänyt tekemättä? Oliko hän omia huoliaan muistellessa unohtanut isänsä? Mutta isähän itse oli selvästi näyttänyt, että juuri näin hän tahtoi heidän elämänsä järjestettäväksi. Ei, ei, ei isä häntä tarvinnut enemmän kuin muutkaan. Aamiainen oli lopussa ja professori sekä Anna menivät kukin omalle taholleen. Vapunpäivän aamu oli heloittavan päiväpaisteinen.
»Ei se ole mitään erinomaista», sanoi Laura halveksuen. »Isähän sanoo, että hyvän todistuksen saa, kun viitsii vähänkään lukea.» »Ehkä minulle ei ollut tapahtunut mitään erikoista», sanoi äiti nolostuneena onnistumattomasta yrityksestään. »Minkä vuoksi sinä sitten olet niin iloinen tuossa kuvassasi?» »Minulla yleensä oli hauska.» »Mitä hauskaa sinulla oli, äiti?»
Olin puhdistanut luistimeni kirkkaiksi kuin auringonpaiste, kun isäni kello 9 aamiaispöydässä sanoi, aivan kuin olisi äkkiä muistanut jotain: etkös kertonut, että sinulla on vaikea läksy biblian historiassa huomiseksi? Kyllä, mutta sen ehdin oppia iltasella. Mutta eikö olisi parempi nyt jäädä kotiin läksyä lukemaan? Kyynelet kohosivat silmiini. Isähän on luvannut minut tänään luistelemaan!
Vissiinkin ne ovat hyvin kaukana, aivan tuolla taivaan rannassa asti... Mutta sieltä kait pääsee ilmankin... Vaan jos ei siellä ole ovia... Missään siellä on ovi...? Mietityttämään se olisi ruvennut, vaan Elsa päätti että hän kotona isältä kysyy, isähän sen tietää ja kohtahan hän pääsi kotia.
Ei mitään parannuksen aikaa, ei mitään armoa, ei mitään toivoa kauheata! Niin, Antin isähän itki. Mitä hän itki? Hän itki sitä, että hänen poikansa oli tapettu. Hän tunsi itsensä nyt niin yksinäiseksi ja turvattomaksi. Hänellä ei ollut nyt enään yhtään, joka hänelle olisi hankkinut ja kantanut viinaa ja varastellut hänelle elintarpeita kurjan henkensä ylläpitämiseksi sitä hän itki.
Päivän Sana
Muut Etsivät