Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Aivan oikein, siinä oli Elna, hiukan laihtuneena ja ulkomaalaistuneena, mutta muuten terveenä ja hyvinvoivana, vieläpä nuortuneena entisestään. Ja siinä olivat hänen lapsensa, Jukka ja Inka, jotka jo hälisivät hänen ympärillään ja pyrkivät hänen käsivarsilleen kapuamaan. Heitäkään ei Antti ollut nähnyt siitä kohtalokkaasta syyskuun illasta saakka kuin he äitinsä kanssa olivat jättäneet talon.
Mutta tiedätkö, että hän käy nyt hyvin usein tuolla Kalastajan Annan luona Koskitorpassa... Jumala varjelkoon hänen uskottelemasta tyttöä jollakin hullutuksella." "Anna, minun pieni, kelpo Annani hän, jota Koskinen kuritti, silloin kun hänen olisi pitänyt minua kurittaman," surkutteli Inka; "minä varoitan häntä." "Niin, minä en tiedä varmaan," lisäsi äiti varovaisesti.
Muuten istui hän tavallisesti akkunan ääressä ja teki työtä; mutta hänelle ei ollut työ juuri minkään arvoista, sillä hänellä siihen ei ollut voimia eikä haluakaan. Ainoa, joka tuossa koko perheessä näytti iloiselta, oli pieni Yrjö, tuo poika, joka istui äitinsä jalkain juuressa lattialla silloin kun sir Edward tuli huoneesen. Anna raukka! Niin oli käynyt kuin Inka oli aavistanutkin.
Siin' aimo koivu vanhastaan, Kohosi kaunis vehmastain, Nimemme valko-kuoressaan Ol', mun ja immen, rinnakkain; Ne siihen kerran piirtelin, Kun illall' yksin kuljeksin. Ilolla impi nimien Näk' aina tuossa pysyvän; Nyt silmäjää hän huokaillen Käs'alaa menneen ystävän, Piirs' puuhun säikeet Tegnér'in Jotk' itki Inka Frithiofin.
Molemmat äsken naimisiin menneet ratsastivat kauan äänettöminä toinen toisensa rinnalla; he näyttivät ajatuksiinsa vaipuneilta. Viimein naurahti Inka ja lausui: "Olli, me ajattelemme nyt ihan samaa." Olli naurahti myös, mutta loi silmäyksensä taivasta kohden.
Minä en usko, että kukaan voi olla niin halpa, että hän lupaa eikä pidä ja haavoittaa jonkun tyttö raukan sydämen ... ethän sinä tee sitä?" "Kas niin, sinä alat jo epäillä," naurahti Yrjö, "miten käy sitten, jos Inka tulee, sillä hän on uhannut minulle, että hän kyllä estää asian sittenkin; hm, älä usko häntä!"
"Jumalan kiitos, että me taas olemme yksinämme!" lausui Inka sitten kun viimeiset vieraat olivat lähteneet; "tiedätkö, Olli, että tämä juhla ei ollut minusta läheskään niin iloista kuin olin sitä kuvitellut; minun täytyy kuitenkin erota kotoa. Tiedäthän, että sieltä, missä on lapsena elänyt, missä on leikkinyt lapsuutensa päivinä, sieltä eroaa ihminen kuitenkin vastahakoisesti ja murheella."
Päivän Sana
Muut Etsivät