Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
FAUST. Oi autuas, jonk' ohimoille köyttää Hurmeisen laakerin hän, voiton säteillessä; Jonk' ilotanssin tyrskyttyä löytää Hän helmass' immen, lemmen liekitessä! Oi, jos tuon suuren hengen eteen vaipunut Ma haltioissa hengetönnä oisin! MEFISTOFELES. Eräästä yöstä muistuttaa nyt voisin, Kun rusko-lient' ei muuan maistellut. FAUST. Näyt mielelläs sä urkkivan.
On komea korven hirvi, Jonka pään vapaus nosti, Kuin salolla hongan latvan; Vaan pohjan palojen roihun, Hankien kimaltokiillon, Kevät-yön valonkin voitti Kauneus ihanan Pohjan immen. Parvi uusii viime säkeen IMMO. Mutta seppo kauneuden voitti. PELLERVO. Kauneus sepon anasti. V
Taavi oli monessa tuskassa ja huolessa siitä, että Miranda muuttaisi mielensä, aina siksi kun oltiin kunnolla matkassa. Mutta retki olikin kerrassaan immen mielen mukainen, eikä hänen päähänsä ensinkään pistänyt heittää sitä sikseen.
Kantoipa sen kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin, Kapo kaksin kämmeninsä, Hykersi käsin molemmin Molempihin reisihinsä, Mehiläinen siitä syntyi. Mehiläinen liukas lintu Sep' on lenti, jotta joutui, Pian lenti pitkän matkan, Välehen välin lyhenti, Saarehen selällisehen, Luotohon merellisehen, Nurmelle mesinukalle, Simapellon pientarelle.
Mutta tähän toviin on hänen päänsä vähän pyörällä. KLAARA. Kuinka niin? EGMONT. Hänell' on hivene viiksiäkin ja silloin tällöin jalkoleini-kohtaus. Oikea amatsooni! KLAARA. Majesteetillinen rouva! Minä hätäytyisin astuessani hänen eteensä. EGMONT. Ethän sinä muuten ole aivan arka. Eikä tuo olisikaan hätäytymistä, ainoastaan immen kainoutta. EGMONT. Minä ymmärrän sinut! Rakas tyttö!
Monta kallisarvoista hedelmää, joita silloin vain harvoin nähtiin Saksassa, hän säästi sairaittensa virvokkeeksi. Täysi-ikäisenä neitona hän oli oikea viattomuuden ja kauneuden perikuva, ja kaikki hurskaat äidit asettivat tuon herttuallisen immen lapsilleen hurskauden, siveyden, ahkeruuden ja kaiken herttaisuuden ihanteeksi.
Pojan mentyä se tyttö itki, eikä itse tiennyt, miksi itki. Toisen kerran luokse saman paaden sattui poika metsämatkoillansa, väsyneenä viereen immen istui, istui siinä kaiken kesä-illan nauratellen neittä kainokaista. Pojan mentyä taas impi itki, eikä tiennyt vielä, miksi itki.
Tuota tarkkaa. Kyyneleitä Vierii vienoposkilleen, Silloin sana tuulen teitä Syöksee immen sydämmeen: »
Mitä he keskenään puhuivat, ei kukaan tiedä, mutta kun nuorukainen sanoi jäähyväiset, tuli immen mustiin silmiin kyyneleitä; hän nojasi päätänsä nuorukaisen rintaa vasten ja hymyten hänen käsiään, samassa sopottaen hänen korvaansa muutamia sanoja, joita hän ihastuen kuunteli. He erosivat. Impi seisoi taas mäellä, huivi päässä ja kaulavaatetta heiluttaen.
Apulainen Ståhle oli pitkä, hyvin hoikka herra, näytti paljoa nuoremmalta kuin hän itse asiassa oli, sentähden että osasi sopivissa ja sopimattomissa tilaisuuksissa muuttaa väriään; hänen ihonsa oli heleä kuin seitsentoista vuotiaan immen.
Päivän Sana
Muut Etsivät