Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Voi että heidän äänensä on hiljainen kuin aamutuuli, joka vaan ihmisten tunnoissa soipi! Mutta katso! Jo tulee se, joka on viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen. Jo enkelit iloitsevat. Viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen. Täältäkö minä sinut löydän, Edvard, keskellä päivää naisten ja pullojen seasta! Kuka sinä olet? Vai niin!
Lopuksi täytyy minun myöskin, sisällisen kehoituksen pakottamana, uudistaa vastustajilleni täällä Honkalassa, niille, jotka ehkä huolimatta kaikista minun sovintokokeistani vieläkin ovat vihoissaan minulle ja iloitsevat lähdöstäni paikkakunnalta, että minä puolestani en koskaan ole tahtonut heille muuta kuin hyvää, samalla pyydän heitä unohtamaan ja antamaan anteeksi kaikki kiivastumiset heitä vastaan.
»Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, mutta jokainen paha suu pitää tukittaman. Kuka on taitava ja näitä näkee, hän ymmärtää Herran moninaisen laupeuden.» Tuo on kuin riemuhuuto omasta rinnastani! Mikä lohdutus osata rukoilla! Hän on aina ollut, mutta minulle ei Häntä ole ennen ollut. Nyt on hän minullekin. Kaikki tuntuu nyt niin helpolta, vaikka mitä tapahtuisikin.
Kun hänelle jotenkuten voisi ilmoittaa, kuinka asia oikein on Minä olin ajatellut mennä jonkun ajan päästä sinnekin mutta jos nyt menisin kohta paikalla. Mene, Antero, mene, isämme ja äitimme taivaassa iloitsevat, kun näkevät, että teet jotain heidän ystäviensä hyväksi. Mutta voinko jättää sinut? Voi, Antero, en minä nyt ajattele itseäni eläkä sinä minusta välitä voi, rakas Antero...
Livingstone, joka tiesi että neekerit uskovat hyenain aina tarkoittavan jotakin ulvomisellaan, kysyi väeltänsä syytä siihen, miksi hyenat niin kovasti ulvoivat ja sai vastaukseksi, että ne iloitsevat edeltäpäin siitä saaliista, jonka ne tietävät huomenna saavansa elefantin jäännöksistä.
Murheen valtaava tulva syöksyi hänen sielunsa sisimpään, tehden koko maailman mahdottoman viheliäiseksi. Miten painavat olivatkin ne kyyneleet, jotka silloin valuivat Kaarlon kasvoille? Sinä, lukijani, voit sen paremmin arvata, kun minä kynällä kuvata. Rauhan sanoma on kaikunut. Verivirrat ovat tukittuina Turkin maalla. Siitä iloitsevat kaikki ihmiset.
Niinkuin suur'silmäiset uneksunta-ulput heräävät eletyt hetket Parsifalin mielessä. Maailman iloitsevat kasvot ovat edessään, yllänsä karkeloivan ilman välkekatsanto.
He iloitsevat olemassaolostaan, siksi kunnes hallayö heidät korjaa. Toisinpa tyttö parka. Hänen elinikänsä ja kukoistusaikansa ovat, luonnon tavallisen järjestyksen mukaan, keskenänsä eripitkät.
Jo kuulen kohinan ja pauhinan, Jo myrsky hyrskyy, vuoret vonkuvat, Kuin meri, kansain meteli jo paisuu: He purevat ja syövät toisiaan, Kuin susilaumat, verest' iloitsevat, Veljeinsä verest', ihmiskurjuudesta.
Vähät siitä, jos minä silloin lepäänkin haudassani enkä saa nähdä satoa, onhan tuhansia toisia, jotka iloitsevat kaikesta siitä jalosta ja hyvästä, joka silloin on ennättänyt kasvaa." Vähäistä myöhemmin hän kirjoitti Emilie Björksténille: "Mies on toiminut, nainen on kärsinyt. Aktiivi passiivi, kieliopillisia nimityksiä käyttääkseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät