Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
LIINA. Ne lähtekööt, vierikööt vaikka Onnelan satamaan, mutta sinua en milloinkaan päästä! Taivaan nimessä, minä lemmin sinua! Tule, ilo ja riemu; sillä muuttihan tämä hetki leimahtaen pimeän, tyhjän aavikon ympärilläni, muutti sen aamun kultaiseksi lehdoksi!
Ja valo, mulle vielä outo, äsken jost' ääni lauloi, loihe lausumahan kuin se, jonk' ilo vain on tehdä hyvää: »Tienoossa ilkeän Italian siinä, mi välillä Rialton on ja Brentan, Piaven virranvetten, kumpu kohoo, ei korkea, mut kummun kukkulalta laskeusi alas kerran soihtu, joka sen seudun kaiken saattoi kauhun valtaan.
Kokonaan hämmästyksen ja mielenliikutuksen vallassa, Johanna juoksi kätkemään punastuvat kasvonsa herttuattaren helmaan. "Jumalan tähden", nuori herttua huudahti, "äitini, kuinka olette vaalea!" "Ei se mitään ole", tämä sanoi, "ilo ... minun sydämmeni ei siihen ole enää tottunut.
Se ei kuitenkaan luonnistunut siitä, jonka hän on aikonut hänen päiviänsä katkeroimaan, tuli sen sijaan hänen onnensa ja hänen vanhuutensa ilo. Juuri hänen vihansa kautta, joka saattoi hänet kiskomaan irti tuon viimeisen siteen, joka minun isäni tulevaisuuden kera, tempaamaan häneltä hänen ainoan lapsensa, minut, kukoistivat uudet ilot vanhuksen sydämessä.
Mutta kun se poistui yhä kauemmaksi, katosi hänestä taas ilo, jonka Totilan saapuminen oli herättänyt. Pahat aavistukset täyttivät hänen mielensä ja hänen tunteensa purkautuivat Homeroksen sanoihin: "Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Achilleus?
Ilo valtasi Elsan nyt kokonaan. Tuntui tutummalta nyt kaikki entiset vanhat, vaikka olivatkin eri paikoissa. Riemuiten juoksi Elsa sedän luo, joka tuli ulkoa hevostaan katsomasta ja selitti että kohta se isä tulee.
Juuri kuin asia oli vakaantumaisillansa ja ilo uudestaan alkamaisillaan, tuli setä Juho vainajan leski häähuoneesen. Hän kuunteli ihmisien ilo- ja moni-mielisyyttä ja hänen katsantonsa ja käytöksensä olivat synkän näköiset. "
Setä Juhon leski ei ollutkaan semmoisia ihmisiä, joilla on ilo toisen vahingosta, ei, vaan hän olisi ennen kaikkea suonut Kanniaisen väen palajavan pois rikokselliselta tieltään, katuvan pahat tekonsa ja sovittavan rikoksensa.
Leski katseli minua aivan tyystään; ja kuin hän näki kuinka uljas ja pulskea olin uusissa vaatteissani, löi hän ilosta käsiänsä yhteen, ja nyt nousi ilo, jonka helpommasti voi käsittää ajatuksella kuin kertoa. Niinkuin lukiani tietää olin minä jo kirjallisesti antanut heille tiedon linnassa olostani, mutta se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi.
Syksyllä oli kumminkin jotakuinkin tultu toimeen, kun lapset olivat pellolta havupulikoita kokoilleet, mutta nyt, talven tultua, oli sekin ilo lopussa. Ei auttanut muu kuin ruveta lämpimikseen polttamaan erästä vanhaa latoa, josta heinät pantiin taivasalle pielekseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät