United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka ihmeellistä, että Bengt, uskonnosta väliäpitämätön Bengt, jonka kanssa hän tuskin koskaan oli puhunut Jumalasta tai ijäisyydestä, oli vaikuttava hänen sielunelämäänsä sanoilla, jotka todellisuudessa varmasti olivat Bengtille itselleen vieraat!
"Luonnossa on jotain, mikä tänä iltana vaikuttaa minuun harvinaisen valtavasti", lausui hän hiljaa, kiinnittäen pitkän, haaveilevan katseen merelle päin: "Minulla on vaikea irtaantua siitä, tuntuu aivan siltä, kuin sillä olisi jotain minulle sanottavaa, jotain jota minun täytyy kuunnella... Tämä rauha ... tämä tyyneys, joka levenemistään levenee ... tähdet, jotka tuikkivat kuni säkenet ijäisyydestä, kaikki tuo muistuttaa suurta, syvää hiljaisuutta ... ijäistä lepoa!
Hän ja Maria olivat saaneet tuntea tuulahduksen jalkainsa alla puhaltavasta ijäisyydestä maa oli väistynyt. Adelsvärd rupesi järjestämään itselleen työhuoneeksi tyhjää vajaa, joka nojasi vanhan luostarikirkon seinää vasten. Sinne hän pingotti palttinan, valmisti tärpättivärinsä ja siirsi alotetun piirroksen pahvilta kankaalle.
Armon ajan suloiset Päivät, hetket viimeiset Ovat vielä kädessäs, Ijäisyys on edessäs. Ijäisyydestä ei kukaan Ole koskaan palannut, Sitä toivonut vain hukkaan; Sen on Jesus sanonut. Se on päätös Jumalan, Muuttumaton ainian. Vanhurskaan pitää elämän uskosta. Jos sä Hengen uutisista Täällä maistat suloisista, Pidä mitä sulla on!
Heillä oli huoli vain ijäisyydestä, omasta ijäisimmästä itsestään. Hän itse ollut kalpea kuin kuolema noin puhuessaan. Liisaa äkkiä ruvennut hermostuneesti juuri juhlallisimmalla hetkellä naurattamaan. Kuin pikkulasta, kuin koulutyttöä. Silloin se oli tapahtunut, silloin se oli ilmi purkautunut. Johannes karjaissut ja syöksynyt hänen kimppuunsa koettaen tavata häntä kaulasta ja hänet kuristaa.
Eikä ole ainetta, jossa ei ole henkeä, eikä palavaa soihtua, joka ei olisi ihmisen vertauskuva. Mutta enin lauloi hän elämän katkeamattomasta ketjusta, joka kiertää ijäisyydestä ijäisyyteen, joka kimaltelee aamuruskon kullassa ja vipajaa meitä vastaan tähtiöisen metsälammen syvyydestä. Eikä ole pääsyä siitä pois eikä siihen sisälle, mutta me itse voimme muuttaa pakkomme vapaudeksi.
Tämä on kaikkina aikoina ollut hyvän ihmisen tehtävä ja luonne; hän on hyvän salaperäinen, luova keskipiste: hänen vaikutusvoimaansa ei lainkaan voida määrätä; sillä hänen työnsä eivät kuole, ne ovat ijäisyydestä ja ovat ijäiset; ne jäävät alati elämään, uudessa muodossa, yhä laajemmalle leviävinä, ja niistä uhkuu elämää.