United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Eihän se ... on olevinaan niin viisas, tietävinään kaikki maailman asiat... Että Amerikassa tuulee edestakaisin ijankaikkisesti ... senkin valehteli Jussi...» »Elä höpsi!» virkkoi Katri.
Holt koetti päästä hänestä pilkalla, mutta silloin pani Vik raskaan kätensä hänen olalleen ja sanoi: »sinä tunnet minut Arne Holt ja tiedät, etten minä koskaan ole peljännyt. Minä olen tänään tehnyt päätöksen: Jos sinä petät hänet, niin minä surmaan sinut. Minä tiedän, mikä minua odottaa mutta vaikka minut ijankaikkisesti tuomitaan, minä surmaan sinut sittenkin.»
Niin, sinä olet tehnyt, että se tuomitsee sinua ijankaikkisesti! Ja nimesi olet syössyt alas kirousten syvyyteen, eikä ole tuleva se aika, joka sen sieltä vapauttaa! KUNINGATAR. Näetkö, sinulle tapahtuu ihme! Totisesti, tästä hetkestä et ole enää parantuva, pian olet kohtaava Rizziota ijankaikkisen tuomarin edessä! RUTHWEN. Vie minut pois! Käske palvelijani tänne!
Enkä itse ole muuta kuin aine maan tomusta, joka kulkee kädestä käteen vuosituhansien vieriessä, mutta sinun kuolematoin sielusi, joka elää niin lyhyen ajan maan päällä, on kuitenkin elävä äärettömät ajat minun jälkeeni, aina ijankaikkisesti.
Valo on tullut maailmaan, niille, jotka valoa rakastavat, niinkuin sitä tulee rakastaa, rajattomalla, uhraavaisella, kaikkea kärsivällä rakkaudella. LXI. Antakaa ihmisten tietää, että he ovat ihmisiä, Jumalan luomia ihmisiä, Jumalalle vastuunalaisia ja että he lyhimmässä silmänräpäyksessä voivat tehdä työn, joka tulee pysymään ijankaikkisesti. Onhan se todella ylevä tehtävä.
Nyt ilo-myrskyn aalto korkealle käyköön, nouskoon laine laineen hartioille suutelemaan siipiä kultaisen pilven, ja asettukoon sitten myrsky taas, asettukoon rauhan tyyneksi mereksi, jonka syvyydessä itseänsä kuvailee pyhä, kaartava taivas. Mutta kerro, isä, kerro meille onnesi retki. SAKEUS. Armas tyttäreni, riemulla sen teen. Ankara oli hetki, ijankaikkisesti ankara ja kaunis.
Sitten menivät alakertaan mummon luo, joka sairaana makasi sängyssä, ja lankesivat polvilleen sängyn eteen. "Hän on nyt minun omani ijänkaikkisesti," sanoi Kati, enempää ei voinut puhua. Mummo levitti kätensä kihlattujen yli ja luki hiljaa rukouksen, sitten sanoi hän: "Nouskaa pois, ei pidä muiden kuin Jumalan edessä olla polvillaan.
Mutta sinä et sitä ymmärtänyt ... sinä et minua rakastanut ... sinä työnsit minun pois, ylenkatsoit minua ... ja minä tulin rikokselliseksi ... mutta lemmin kuitenkin ... ja lemmin vieläkin ... ja aina ja ijankaikkisesti ... ja yksin!" "Yksin?!!" huudahti eversti, jolloin väkevä tunne näkyi vievän häntä tavalliselta radaltaan.
MARIAMNE. Jää ijankaikkisesti hyvästi, Canzio! CANZIO. Ole onnellisempa kuin minä! RACHEL. Sen sanan, veljeni, sinä muistat kerran katkerasti. Mutta, Mariamne, enpä toki tarkoittanut juuri niin. Ah, ei vielä, ei vielä! Sinä et tahdo häntä rukoilla, mutta minä tahdon, teen sen tulisella voimalla. Muistatko? CANZIO. Nouse ylös, armas sisär, ja älä menettele sanoja hukkaan.
Ei ollut katkeruutta tässä ajatuksessa, ja he toivoivat tulevansa viedyiksi sinne samana päivänä, sillä he eivät voineet ajatella elämää ilman toisiaan. Ja muuten eivätköhän he jatkaneet elämää lastensa kautta, eivätköhän he olleet ijankaikkisesti yhdistetyt toisiinsa ja kuolemattomia jälkeläisissään?