Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Ja niin hän todella olikin; sillä hän oli nauttinut ylen paljon. Orpona kahdenkymmenen vuoden ijässä ja aivan yksinänsä maailmassa, omaten suuret rikkaudet, joiden yli hänen holhoojansa antoi hänen milt'ei mielin määrin hallita.
»Yksin olen ja yksin olen ollut koko elinaikani. Kolmen vuoden ijässä olin, kun äitini kuoli, ja ihmiset sanoivat hänen kuolleen ankarista päivätöistä Surunlinnassa. Muutamien vuosien kuluttua herätti isäni minut eräänä yönä, sanoen: Nouse pois, Elias, sanomaan minulle hyvästi; minä nyt lähden sotaan. Ja hän meni eikä koskaan palannut.
Silloin murtui ennen niin tarmokas mies kokonaan, muuttuen äkkiä äijäksi, vaikka olikin vasta miehuutensa parhaassa ijässä, 1858. Toiminnan tuoksinaan astui silloin hänen puolisonsa, osoittaen sellaista voimaa ja kykyä, jota ei kukaan olisi osannut häneltä odottaa.
He ovat saaneet kasvatuksensa tehtaassa ja kadulla, jo kahdentoista ijässä tietävät he vähän yhtä ja toista, mutta ovat varuillaan tietäessään, minkä arvoisia he ovat. Norine, joka oli hyvin huomaavainen näennäisestä välinpitämättömyydestään huolimatta, oli kauvan odottanut sopivaa tilaisuutta, jossa voisi ansaita.
Siihen ei tarvita Kirrilän vanhempain suostumista, silla olethan jo laillisessa ijässä; mutta jos vasten heidän tahtoansa menet naimisiin, niin perinnöttömäksi he kyllä voivat sinun tehdä, sillä laki on siinä asiassa heidän puolellaan", sanoi pastori ikäänkuin uudestaan muistuttaen mihin vaaraan Martti silloin joutuisi. "Oh! Se ei haittaa yhtään, ei vähääkään.
Häntä pidettiin ensin kotona isänsä ammatissa, mutta luultavasti hän sai siihen aikaan tehdä muutamia matkoja Välimerellä. Noin 20 vuoden ijässä huomataan hänen lähtevän Portukaliin, tietämätöntä mistä syystä.
Minkä sitä vanhemmatkaan voivat ... jos nuoria kerran oma luonto ja halu siihen vetää. Kyllä aina voi, kun vaan tahtoo!... Ja pitää voida! Olisivat minunkin vanhempani vaan tiukemmin pitäneet minua silmällä tuossa ijässä, etten olisi päässyt muitten kylän nuorten seuraan ... ei olisi minunkaan käynyt niinkuin kävi ... eikä olisi ollut pakko ottaa heti ensimäistä, joka tielle sattui.
Kanniaisella oli elämä ollut kauan aikoja hiljaisempaa, eikä kaukaan aikaan oltu talossa nähty Valvoherraa eikä muita renttuja, ja kylässä ihmeteltiin tuota elämän muutosta. Eräänä iltana käski lautamies poikansa, Juhon, joka nyt oli jo kohta täydessä miehen ijässä, tykönsä ja sanoi hänelle: "Tiedätkö sinä missä Valvoherra asuu?" "Tiedän", vastasi poika. "Hyvä!
Oli isä, joka oli pannut terveytensä alttiiksi sen työn puolesta, jota hän teki hankkiaksensa kurjan ylläpidon itselleen ja perheelleen; oli äiti, joka nuoruuden ijässä oli notkistunut onnettomuuden painon alle, ja joka vihdoin oli vaipunut kuolemaan, kun hän oli hankkeissa toimittaa ainoalle lapselleen leipää. Miksi oli muisto näin kauan antanut kaiken tämän pimeydessä olla?
Hän oli ehkä kuudenkymmenen vuoden ijässä, mutta näytti paljon vanhemmalta, kun näet oli kovassa työssä heikontunut. Hän oli puolisokea ja leinistä vähän koukistunut. Juuri hänen vieressään oli hänen nuorin poikansa Albert, vilkkaan näköinen poika, koko lapsiparvesta ainoa, kuin hänelle oli jäänyt jäljelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät