United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
XXI. Mitä ihmiseen tulee, niin on hänen taistelunsa ristiriidan hengen kanssa, joka hänessä ja hänen ympärillään asuu, loppumaton, ikuinen, alituinen; tarkoitamme pahaa henkeä, eli sanottakoon sitä myös heikoksi, kurjaksi hengeksi, joka asustaa hänessä ja kaikissa muissa. XXII. Elämä ei ole ihmiselle koskaan ollut keväistä ilojuhlaa.
Abu Hassan kertoi asian alusta alkaen salaamatta mitään, ja sanoi ettei hän voinut enää luottaa keneenkään ihmiseen, kun hänen ystävänsä olivat pettäneet hänet niin häpeällisesti, ja että hän oli nyt asettanut elämänsä niin, että hän saattoi tyytyväisenä ja iloisena elää ilmankin heitä. Kun kalifi kuuli tämän tunnustuksen, niin hänen ihailunsa kohosi vielä entistä enemmän.
Meidän ei ole rakastaminen omaisia enemmän kuin vieraita, se on, meidän on rakastaminen vieraita sillä rakkaudella, jolla kykenemme rakastamaan omaisiamme. Mutta, sanotaan tähän rakkaus johonkin ihmiseen edellyttää, että syvennyn tämän ihmisen sisälliseen olentoon.
Kumppalini valitti: "En tiedä mikä minun on tuntuu ikään kuin kurkkuni olisi käynyt niin hataaksi, ettei palanenkaan ruokaa tahdo mennä alas." Minunkin laitani oli aivan sama. Pelolla on ihmiseen ihmeesti kuristava vaikutus.
Se elon siemen, jonk' ihmiseen Loi valo, Ei ijäks' sammu yön kahleeseen Sen palo. Mi kuoloon nääntyy, Se eloon kääntyy, Ja umppu vaan, josta kukka sääntyy, On hauta. Nukkuvan lapsen ylitse. Kuink' onnellisna lepäät kehdossasi Kuink' oudot sulle turhuus on ja harhat! Sun' äitis käsi laatii vuodettas, Ja lepos antaa taivaan siskot parhaat.
Tällä tapaa oli asiat Ojamyllyllä; nyt luomme silmämme erääsen ihmiseen, joka kyllä oikeutta myöten ei ansaitsisi sitäkään, että aimo koira häntä haukkuisi ja rehellinen mies sylkisi häneen, mutta jota meidän kuitenkin täytyy oppia tuntemaan.
Kulmahuone oli myös hämärtyneenä, ja liekkien leikkivä loisto hyppeli seinillä ylös alas, leiskui lattialla, karkeli katossa ja pyörähteli näillä retkillään väliin myös niihin neljään ihmiseen, jotka siellä yhdessä olivat. Etevin ilmiö tässä pienessä perheessä oli muuan mies, joka takan kyljessä istui matalassa nojatuolissa, pää selkälautaa vasten.
Minun täytyy uhrata meidän rakkautemme, meidän nuori onnemme, ja minun täytyy paitse kaipuuta jokapäiväiseksi tuskakseni olla kahlittu ihmiseen, jota » Nyt Kornelia tuli lähemmäksi ja ojensi hänelle kylmän, kuolleen kätensä ja veti hänet sohvaan päin. »Siten sinä et saa puhua. Sinun täytyy koetella tehdä kaikki » »Kornelia, sinä et tiedä, mitä se on, ei, sinä et sitä tiedä.
Jos on totta, ettei luomakunta pääty ihmiseen, vaan että korkeammat ja näkymättömämmät olennot ympäröivät meitä, niin ovat he meitä ylempiä vain sentähden, että heillä on ikuisuuden kanssa sellaisia yhdyssiteitä, joita me emme aavistakaan. Noita yhdyssiteitä meillä on mahdollisuus monistaa.
Minä en luota mihinkään ihmiseen. Se olisi todella turhaa. Kaikki, mitä ihmisessä on, pettää; kaikki, mitä ihmisestä lähtee, raukee. Jumala, minun Jumalani, etkö Sinä kuule minua? Oletko Sinä kuollut? Sinä et voi kuolla! Sinä vaan lymyilet. Sinä olet valinnut minut tähän työhön. Minä tiedän sen. Oi, nouse siis ja vaikuta.