Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Tyttö asuu erään sukulaisensa luona; ristimä-nimi, tuntematon; sukunimi, Peggotty; ammatti, merenkulkia: myöskin tästä kaupungista. Hän on sievin ja viehättävin pikku olento koko mailmassa. Minä ihmettelen häntä niinkuin ystävänikin erinomaisesti.
"Minun velvollisuuteni oli sinua lohduttaa, Margreta, ja tässä seison niin ymmärtämättömänä, vaan ei kuitenkaan enää onnettomana. Me alamme nyt alusta, niinkuin niin moni ennen meitä on tehnyt. Usko minua, minä en ainoastaan rakasta sinua suuresti, vaan kunnioitan, ihmettelen sinua.
Ja purista nyt kovasti muuten puristan minä sinua niin että älähdät. Kolmen viikon perästä minä sinut vien omaan kotiini uskotko sen! Hän on vanha, tummanverinen nainen huonoissa vaatteissa. Voi, surma, sitä rakkautta! Husso! HUSSO. Niin, Hussohan minä olen. JOHANNES. Mitä te siellä? HUSSO. En muuta kuin katselen ja ihmettelen. JOHANNES. Menkää tiehenne! Teillä ei ole täällä mitään tekemistä.
Tuo kovanahkainen vain jäi rahilleen ja minun mennessäni pyysi antamaan vielä pari napollista lisää. Kiusalla heitin koko kiulullisen. Silloin vasta tuli hänkin alas, yski vähän ja sanoi tulevan sisälliselle ihmiselle jotenkin lämmintä. Vielä tänään ihmettelen, miten ihminen voi noin lämmintä kestää. Ja vielä iso turkki päällä», päätti vanhus pakinansa.
Chestle tahtoo ruveta tuttavuuteen teidän kanssanne, Mr. Copperfield". Minä tunnen kohta, että hän on joku perheen ystävä, ja olen suuresti mielissäni. "Minä ihmettelen makuanne, Sir", lausuu Mr. Chestle. "Se kunnioittaa teitä.
Olisi luullut, että minun wuoroni nyt oli kuolla, mutta niin ei käynyt ja nytkin ihmettelen, että wielä elän. Minä koettelin kaikkeni panna liikkeelle, ettei hän olisi saanut mitään wäkewiä, mutta ei se mitään auttanut. Minä en tuottanut mitään semmoisia kotiin, enkä antanut muiden tuoda, mutta yhtäkaikki oli hän julkisesti myötäänsä juowuksissa.
Minä ihmettelen, kuinka sinä huolit rukoilla minun edestäni ja lukea pyhää kirjaa tämmöiselle viheliäiselle raukalle". Hänen äänessään oli toivottomuus ja kaiho, joka koski hänen uskovaista ystäväänsä, ja kyyneleet täyttivät hänen silmänsä, kun hän katsoi onnettomaan. "Richard", sanoi hän, kun hän taas saattoi rauhallisesti puhua, "minä kerron taas: Onko Herralle mikään mahdotonta?
Rakas Copperfieldini, hän on aina kirkastähtinen kohta kurjassa olemisessani. Minä kunnioitan tätä nuorta ladyä, minä ihmettelen hänen luonnettansa, minä olen ihastunut häneen hänen rakkautensa, rehellisyytensä ja hyvyytensä tähden. Viekäät minua", lausui Mr. Micawber, "jotakin syrjäkatua myöden, sillä, sieluni kautta, minä en nykyisessä mielentilassani kestä tätä!"
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän virkkoi, hyväileväisesti silittäessään kädellään Svenin päätä: "Ihmettelen itsekseni, rakkaani, tokko vielä osannet lausua pienen runosi metsästä samoin hurskain tuntein kuin ennen?" Svenin ilme muuttui ja silmäin väliin muodostui pieni ryppy, joka sai hänet muistuttamaan isäänsä.
Oh, Henrik, jos se mies kestää tätä kaikkea, niin minä ihmettelen. Niin, minä kuulin kaikki, mamma, tunnusti nyt Henrik. Sen arvasin. No, oliko kaunista? Se oli hirmuista. Te raukat, tulitte tänne, ja semmoista pitää teidän näkemän! Se on anteeksiantamatonta! Mutta mamma, sanoi Henrik vähän ajan kuluttua, ehkä olisi parempi, jos sinä vetäytyisit täältä pois?
Päivän Sana
Muut Etsivät