Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Tuossa toisessa, ehdottoman rakkauden ja sopusoinnun mielialassa, hän ihaili, kunnioitti ja jumaloitsi Liisaa, ei nähnyt yhtään vikaa hänessä ja oli valmis hänet maailman ihanimmaksi, puhtaimmaksi, jaloimmaksi ja älykkäimmäksi naiseksi vannomaan. Tuon toisen, sisäisen kauna-tunnelman yösilmillä katsottuna oli Liisassa vain vikoja. Silloin hän suorastaan inhotti Johannesta.
Mutta nyt olenkin voittanut enemmän kuin odotinkaan. Hän on nyt muodostunut mitä ihanimmaksi keijuiseksi, joka varmaankin hovissa saa ihastusta aikaan, jahka hän vaan ehtii päästä eräästä pienestä sotaisuuden näöstä; ja usko pois, veikkoni, ettei sinulla tule olemaan halua, niinkuin lupasit, alkaa puhettasi hänen kanssansa sanoen: "Börja Vrun brata venska ren."
Silloin kun ei sitä satanut, puki länsituuli taivaan harmaaseen sarkaan, ja silloin kun pohjoinen vuoden ihanimmaksi aiottuna yönä ei ajanut palelluttavia viimoja edellään, liihoitteli vaaniva halla taivaalta alas ja kuristi kehtoonsa ne heikot idut, jotka herkkäuskoinen maaemo äsken oli roudan kanssa taistellen synnyttänyt.
Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin, Edistyksellen uhria toi, Ihanteen, jalon aatteen alttariin Rovon viimeisen kantaa voi Kuinka uskaltaa sekä toivoa Tämä kansa on tohtinut, Vaikka vallitsi nälkä, kuolema, Valo maast' oli sammunut. Tohti toivoa sekä voittaakin, Valon temmata soihdukseen; Omat laulunsa nostaa kuultaviin, Ihanimmaksi oppaakseen.
Kuka olisi tuntenut hänet ankaran mestari Aatamin lempeäksi tyttäreksi, Mainiemen ihanimmaksi kukkaseksi, joka jo kuusi vuotta sitten oli ojentanut kätensä ylioppilas Johannekselle, kun tämä vihdoinkin monivuotisten kateederikahakkain jälkeen oli päässyt niin pitkälle, että sai komministerin viran etäällä Ahvenanmaan luotojen keskessä?
Hurmaannuksiinsa ihastui poika odottamattomasta, ilahuttavasta uutisesta, joka mitä ihanimmaksi todellisuudeksi aivan kuin tenho-iskulla muutti hänen sydämensä hartaimman halun, jota hän ei ollut rohjennut sanoiksi lausua. Syliinsä sulki nuorukainen isänsä, kyynelten tulvatessa hänen säteilevistä silmistään.
Kuinka uskaltaa sekä toivoa tämä kansa on tohtinut, vaikka vallitsi nälkä, kuolema, valo maast' oli sammunut. Tohti toivoa sekä voittaakin, valon temmata soihdukseen, omat laulunsa nostaa kuuluviin, ihanimmaksi oppaakseen. Työhön, työhön yhtenä kansana siis, rehellisehen, arvoisaan! Saman maan, saman kansan onnelle joka korsikin kannetaan.
Heidän ruskea likavärinsä muuttuu ihanimmaksi ruusunpunaksi. Miten huolellisesti meidän Herramme on heitä varustanut ja varjellut vihollisia vastaan. Ovathan ne pantsarillaan muinaisten ritarien kaltaiset, jotka eivät jättäneet vähintäkään paikkaa ruumiissaan vihollisillensa altiiksi. Katso, tyttäreni! aivan näin tulee meidänki olla varustettuina saatanan ja pahojen ihmisten ryntäyksiä vastaan.
Kuinka uskaltaa sekä toivoa tämä kansa on tohtinut, vaikka vallitsi nälkä, kuolema, valo maast' oli sammunut. Tohti toivoa sekä voittaakin, valon temmata soihdukseen; omat laulunsa nostaa kuultaviin, ihanimmaksi oppaakseen. Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan kuni kihlattu morsian. Vapautta se häiksensä valmistaa, tulevaisuuden juhlahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät