Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kuinka se oli kaunis, ja miten ihanasti se tuoksuili! Olipa muutoin aivan merkillistä, kuinka paljon kaunista oli maailmassa ja miten monta ystävällistä ihmistä saattoi tavata, kunhan vaan oli niin onnellinen että taittoi jalkansa. Hänen äitinsäkin oli ollut paljon hyvempi nyt. Hän ei ollut läimäyttänyt Madsia päähän kuuteen viikkoon.
Ihanasti valaistuu ihmisen sydän siellä Graalin temppelissä seistessä ja sitä ylentyvää rukousta tuntiessa. Anfortaskin, valjentunut kuningas, polvistuu kirkossa valkohuntuisten neitsyitten keskellä, silmänsä lepäävät sulaneina ja kiitollisina Parsifalissa ja Konviramurissa korkeassa kuorissa.
Tuossa he nyt, voimaa uutta luoden, Ahkerasti atrioitsee, purren Lempeen nurmen mehukasta heinää, Koska hiilakkaana juhlan taivas Heidän päällään päilyy, päivän loimo Lämmittäen loistaa, käen äänen Ihanasti hymisevä kaiku Riutuvana ympär' soi ja koski Vahtoisena matkan päässä pauhaa.
Kyllä ihanasti lienevät kanteleet ja rummut Jerusalemin temppelissä soineet; mutta nyt ei ole enää vaan yksi temppeli maan päällä, tuhansittain on kristinusko niitä pystyttänyt kaikkialle... Minusta oli taannoin, niinkuin kellot olisivat kaiullaan ilmoittaneet minun tuloni uuteen määräpaikkaani, niinkuin Jumalan ääni olisi minulle huutanut: terve tultuasi!
He riemastuvat niin ihmeen ihanasti, eivät he tiedä miksi, vaan yht'äkkiä soi heidän sydämmissään enkelien joululaulu ja rauha niin suloinen, niin hurmaava ja rikkumaton rauha valuu heidän sieluunsa, että se vielä läpi elämän myrskyjenkin säilyttää unohtumattoman muiston lapsuuden joulurauhasta: Se on enkelin joululahja lapsille.
Oi, muodostukoon elämänsä toisin, muuttukoon mielensä laatu! Isäni! sinut mun jättää täytyy ja ystäväni kaikki. Pauli, meidän entinen, lempeä opettajamme, eläneekö hän vielä? PAULI. Enpä tiedä. TYKO. Sinä muistat, kuinka hän, koska vielä lapsia olimme, sekä ankarasti että ihanasti eteemme kuvasi mailman, jonka rannalla seisomme elämämme päättyessä. Ei, vielä kohtaamme toisiamme.
Niin, minä tanssin hänen kanssaan, tuon kauniin, täysi kasvaneen naisen kanssa valkoisessa tanssipuvussa, jota minä hetkinen sitte en ollut tuntenut syystä että hänen oma, ihanasti kehkeytynyt kauneutensa teki hänet tuntemattomaksi. Me olimme opettaneet toisiamme tanssimaan, ja luulenpa että me kumpikin tanssimme jotensakin hyvin.
Omituinen suloisuuden tunne alkoi hiiviskellä hänessä; viini lämmitti niin kummallisen ihanasti, tuntui niin keveältä sydänalassa ja jotakin suhisevaa ja hyväilevää päässä.
»Lauletaanpas vähäisen», sanoi Betty, jolla oli sangen hyvä ääni. »Niin, tosiaankin. Mitä otetaan?» »Kesäisen illan, esimerkiksi.» »Se juuri. Anna ääntä, Betty.» Betty hyräili miettivän näköisenä. »E:stähän se alkaa?» Niin muisteli Olgakin. Betty taas hyräili; jopa luuli löytäneensä e:n. Ja nyt aljettiin. Olga ja Hanna lauloivat ensimmäistä ääntä, Betty toista. Ihanasti sointui laulu.
Mutta ainapa ovat salaiset luonnon enteet onnettomuuksien sanansaattajina. Niinpä tahdon teille kertoa tarun riippaoksaisesta koivusta, josta Ryty-Pauhun talo Koivulaksi nimitettiin. Talon takana se latvaansa korkeuteen nosti ja ihanasti lehvillään varjosi katon. Monet kului vuodet ja tuimia talvia seurasi lempeät keväät, jolloin elämän voima koivun suonihin kuohui.
Päivän Sana
Muut Etsivät