Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Antti katosi neuvotulle asialleen ja Janne hyppäsi aidan yli puutarhaan, josta katkoi pari raparperin lehteä. Hetkisen kuluttua olivat pojat jo takaisin, mutta ei ollut Antilla periä kuin puolikymmentä piipullista kämmenellään. "Vähäpä sait! Mutta onpa minulla sen sijaan", nauroi Janne. "Raparperia!... mitä sinä sillä aiot, Janne?..." kummasteli Antti. "Näethän sen kohta odotahan kun Jussi tulee!"
"Erotkaamme tässä!" sanoi hän, pusersi Fredrikkiä, innokkaasti ja kauvan sydäntänsä vasten, hyppäsi hevosensa selkään ja läksi ajamaan täyttä laukkaa.
Ja kenties olisi se niin ollutkin, mutta akka, luultavasti saadakseen sen tuhannen markkaa, hyppäsi väliin ja sanoi: 'Ei vettä vilustuneen päälle. On sillä jo tarpeeksi. Mies meni toiseen huoneeseen odottamaan aamiaista ja myötäänsä kiroili lahtareita... Hellalla oli pata kukkuroillaan keitettyjä ryöstettyjen eläinten lihoja, ehkä meidän karjan lihaa.
Wynd'in Heikki, kiihkeässä taistelunhalussansa, astui Chattan-clan'in rivin eteen ja viittasi Eachin'ia vastaan tulemaan. Mutta Norman hyppäsi eteen kasvatus-veljensä suojaksi, ja nyt seisahtuivat molemmat puolueet hetkeksi, ikään kuin olisivat tämän kahdentaistelun päättymisestä tahtoneet ottaa itselleen ennustusta, minkälainen päivän yleinen päätös oli tuleva.
Silloin Pehkolan reipas isäntä hyppäsi ajajan istuimelle ja nykäsi oriinsa suitsia niin että humahdus vaan kuului, kun mentiin portista tielle ja reki rupesi soutelemaan irtonaisena alla. Illan aurinko paistoi vielä korkealla kun tultiin kaupunkiin.
Tuli oli jo tarttunut muutamiin heitä lähellä oleviin pensaisin ja liekki tuli niin tuskauttavaksi, että Silman hyppäsi kauhistuneena ylös. "Minä en voi enää sietää tätä; Helena, nouskaa ylös, meidän täytyy mennä edelleen." "Se on mahdotonta", vastasi hän; "minä en voi enää liikkua, mutta pelastakaa itsenne ja antakaa minun kuolla tähän. Savuhan minut tukehduttaa, ennenkun valkea tulee.
Onneton mies hyppäsi seisoalleen uhkaavan näköisenä; mutta kun hän kohtasi Kenelmin tyyneen, vakaan, sääliväisen katseen, kaatui hän yhtä sukkelaan kaatui laattialle, kätki kasvonsa käsiinsä ja huuto, puoleksi nyyhkytystä, puoleksi ulvontaa, tunki hänen suustansa.
Herättyään kello kahdeksan aamulla, silloin hän tavallisesti nousi makuulta, etsi hän vesikarahvinia, mutta kun ei sitä löytynyt, hyppäsi hän vuoteeltaan, aukaisi pihaan päin olevan akkunan ja huusi tavallisella jykevällä äänellään: "Vettä! raitista vettä!"
Hän ei ollut toivonut tapaavansa Lygiaa täällä, mutta kun hän näki hänet ja apostolin, hyppäsi hän alas vaunuista, tervehti heitä loistavin kasvoin ja puhkesi puhumaan kiireesti, niinkuin ihminen tekee, jolla ei ole varaa kadottaa aikaa. "Vai tulit sinä! En tiedä kuinka sinua kiittäisin, Lygia!... Jumala ei olisi voinut antaa minulle parempaa ennettä.
Tänä loma-aikana kuitenkin talon tyttären mieleen johtui Mooseksen mahdollinen nälkä ja hän hyppäsi toimittamaan vieraalle ruokaa. Ei ollut Mooses vielä päässyt syömästä, kun Erkki huohottaen syöksyi pirttiin ja tinatankoja taskustaan kaivaen sanoi: »Viivyinkö kauan?» Et viipynyt kauan, et viipynyt, et viipynyt, kuului jokaisen suusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät