United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja hyväntahtoinen hymy levisi jälleen vanhuksen suupieliin. SILM

Señora otti sen vastaan ja avasi sen aivan hitaasti. »Se on siis todellakin totta, Kristian, että sinä olet luopunut kaikista vaatimuksistasi...» »On, eikä siinä kyllin, luehanJa sillä aikaa kuin Señora luki kirjelmää, seisoi hän vieressä hypistellen viiksiänsä ja tarkastellen rakastajatartansa tyytyväinen hymy huulillansa.

Kuin ukkoinen pauhasivat riemulliset katsojat, ja muurit vavahtelivat heidän tyytymys- ja hyväksymys-huudoistaan. Loistava, voittoinen hymy loisti Klairon'in kasvoilla; ja sama hymy nähtiin hänen kasvoillansa vielä silloin, kun hän vetäysi kulissien taakse ja meni vaatetushuoneeseen niin kauvaksi, kuin häntä ei kaivattu, tointuaksensa voimia vaativasta ponnistuksestansa.

Georg pisti kätensä tarjottuun kreivin käteen ja katsoi häntä kauan ja pitkään. Adelbert oli hyvin muuttunut. Verevästä, komeasta nuorukaisesta oli tullut kalpeakasvoinen, kyyryselkäinen ukko. Silmän säihkyvä, leimahtava tuli oli sammunut ja surkea hymy oli hänen ohueilla, ummistuneilla huulillaan. Georgin tuli häntä kovasti sääli ja kreivi Adelbert kyllä arvasi hänen ajatuksiaan.

Veitikkamaisesti hymyillen silitti hän hiuksiani ja riensi etehiseen. Se hymy saattoi veren poskiini. Kainosti annoin käteni vaipua alas salin oven lukosta: minun oli tuiki mahdotonta mennä sisälle lukemattomien liekkien valaistavaksi. Minä menin Charlotten huoneesen.

Martti synkistyi yhä enemmän ja loi silmänsä melkein vauhkosti maahan: Ennen tiesin minäkin, mutta nyt on toisin. Mitenkä niin? Muistatko häntä, tuota koreata apinaa? Apinaa? toisti Juhani ihmeissään. Ketä? Sitä joka oli täällä. Ryssää! Kyllä; näin hänet. Ilkeä hymy näkyi Martin huulilla: Maria näki hänet niinikään. Oliko se niin vaarallista? kysyi Juhani viattomasti.

"Jaa, poikaseni, ja sinä olet kuoleva". Hymy valaisi Kentuckin karkeita kasvoja. "Kuoleva!" kertoi hän. "Hän ottaa minut kerallaan sanokaa, pojat, kaikille, että minulla nyt on lykky muassa ". Tuo voimakas mies piti pikkuisen ruumiin kovasti sylissään, niinkuin hukkuva pitää laudan päästä ja läksi matkalle sitä mustaa jokea myöten, joka ikuisesti valuu tuntemattomaan mereen. Pakolaiset.

Suutarin kasvoille levisi hyväntahtoinen hymy, rauhallisesti hän selitteli: Armonosotuksien nälässäkö sinä sahayhtiön puutavaraa ajat? En, vaan sen tähden että nälkä pakottaa. Hän kiroili taas. Sama se on tässä muiden. Se on pirun järjestelmä tämä kapitalistinen järjestelmä.

"Rakas pikku Ester", sanoi hän hetken perästä ja pudisti hänelle sormeaan, huulilla veitikkamainen hymy, jota kuitenkin häiritsi silmäin synkkä ilme, "ei nuoren, vastanaidun rouvan sovi noin vain kadota, kuten sinä eilen, sanomatta, minne menee..." Esterin poskille nousi kiivas puna. "Voi, suo anteeksi, Bengt, menin vain äidin luo..." Bengt keskeytti hänet ylhäisellä kädenliikkeellä.

Mutta sittenkin osoitti Hairaddin, niinkuin hänen kansalaisensa tavallisesti, kärsiväistä miehuutta, ja hänen välkähtelevät, ympärilleen vilkkuilevat silmänsä samoin kuin väkinäinen hymy suun pielissä näyttivät ilmaisevan, että hän uhalla odotti kuolemaansa.