Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
On vielä toinenkin seikka St. Elisabetin kertomuksessa, joka kerta saatti Fritzin ja minut suureen huoleen ja hämmästykseen.
Inehmo, vaikka vaipuiskin jo huoleen, Katsahtaa voi tok' ylös taivaan puoleen. Pää pystyyn vaan! Pää pystyyn vaan! Ei Herra jätä lastaan milloinkaan. Kun kuorman raskahan Hän päälles luopi, Lujuuden, voiman, miehuudenkin suopi Pää pystyyn vaan! LUETTUANI »S
Mitäs tuosta tulisi, jos huonon pojan naisin Viinan juojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin. Parempi on mun ollakseni nuorena likkana aina, Kehräellä, laulella ja elää sillä lailla. Vaan kun tämä siivo tyttö vanhenee ja kuolee, Moni poika murehtii ja joutuu suureen huoleen. Minä olen pieni piika, toisen talon orja; Tuota aina ajattelen, kukahan mun korjaa.
Aluksi olivat useimmat huolissaan vaan siitä kuinka merimatka kävisi, ja siihen huoleen olikin syytä, niinkuin kohta saamme nähdä.
Sittenkun muukalainen oli astunut telttiin ja oli jätetty Haliman huoleen, meni nuori beduiini laittamaan kaikkea valmiiksi lähtöä varten. Hänen astuessaan ulos pidätti hänet Kafur, joka asettui hänen tiellensä ja sanoi: Tunnetko tuota miestä? En, mutta mitäpä se tekisi? Jumala lähettää hänet.
"Koko elämäni on turmeltu", ajatteli hän ja painoi nyyhkyttäen kasvot käsiinsä, "aivan menehdyn ikävään ja huoleen, eikä ole ollenkaan toiveita päästä täältä. Elämälläni ei ole mitään tarkoitusta, mieheni ei minua tarvitse ... olen liian typerä, liian lyhytmielinen, voidakseni edes ymmärtää, sen vähemmin ottaa osaa hänen suuremmoisiin ajatuksiinsa ja pyrintöihinsä.
Vilahti kerta tunne uskonnon, Mi autuaana ennen hymyili, Taas pakeni, ja tyhjä syömein on, Mä toivoin että saapuu vieläkin Mä toivoin turhaan, tuu ei konsanansa; Nyt hoivun tyhjän sydämeni kanssa. Ei paennut, sen kurja karkotin, Se jäi kuin miekin, huoleen, ikävään, Viel' kerran kaihoin katsoi takaisin Kuin peura ammuttu, vaan kerkeään Taas läksi, palanneeko konsaan!
Yhtähyvin teki hänen mieli, jos mahdollista, saada tietää, oliko siihen huoleen ollutkaan mitään syytä; senvuoksi hän huusi tuolle miehelle, jonka käytös oli pelon nostanut ja joka nyt oli pysähtynyt, ikään kuin ei olisi tahtonut tulla kynttilän valoon. "Hei ystävä, astupas vaan esiin äläkä ole tuossa kuurapeittoisilla!
On vasta vuosi yksi, Kuin toivotonna näin Ol' tullut hyljätyksi Jo vanha ystäväin; Vaan sydänkysymyksehein Tuo toinen impi vastas: "ei"! Ja minä huoleen jäin. Nyt puolen vuotta vasta On tuskin kulunut Ajasta autuaasta, Kuin olen halaillut Tuot' enkel armahaistani, Vaan nyt mun orpo lempeni Uinahtaa unheessa.
He ottivat osaa ensi päivien suureen huoleen, mutta saivat myöskin nähdä sen onnen, jota koko neiti Tollin olento säteili, hänen tultuaan vakuutetuksi siitä, että hänen sulhasensa oli jäävä elämään. Kaikki muu oli arvotonta sen suuren ja sanomattoman rinnalla. Hän tarvitsee minua. Minä saan ja voin auttaa. Neiti Toll kiersi kätensä Toinin kaulaan ja suuteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät