Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Sitten hän huokasi ja sanoi: »Minä olen havainnut sen, ettei tässä itkulla pitkälle päästä... Saattanut se on luontokin kovettua.» Sitten hän jäi synkeänä katselemaan pitkin piipunvartta, silmät melkein ummessa.
Vapisevalla sydämellä vaipui hän sohvalle matona kierrellen, kunnes Kakkuri kertoi onnettomuutensa. "Kuinka suuri oli tavaran arvo?" kysyi Kela, joka salassa nauroi koko asiaa. "Vähintäkin kolmetuhatta markkaa, sillä se oli ihan silkkiä ja ryytiä," huokasi Kakkuri. "Saakelin kallis leikki, jos lukuun otetaan runsaat sakot." "Minä joudun ihan maantielle," huokasi Kakkuri taas.
"Voi, voi!" huokasi Lyyli itkien, "mitä hän aikonee tehdä. Minä näin hänen kasvoillaan ja tunsin äänessään jotakin ilkeätä ja kavalaa. Voi! Hän ei ole enää minulle isä, hän on vierasta hirmuisempi. Se on viinan ansio!" Hän jäi kammariinsa yöksi, joka hänestä tuntui i'ankaikkisuuden mittaiselta. Isäntä meni vieraansa luokse nauraen. "No, miten ovat asiat?" kysyi Matti.
Kun ne olivat loppuneet, painautui hän taas takaisin istualleen ja huokasi: »Kylläpä vähään ... kylläpä vähään ... meni vain kuuteenkymmeneen markkaan.» Esimies panee merkin menneen kohdalle ja huutaa uuden esille. »Paljonko vaaditaan?» »Sata markkaa!» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä yhdeksän.» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä kahdeksan ensimmäinen...» »Yhdeksänkymmentä viisi!»
Kirsti oli ehdottanut, että Veli Erkki lukisi tohtoriksi ja sitten he yhdessä retkeilisivät ulkomailla. Veli Erkki oli luvannut. Ja oli kuvailtu jo tulevia matkoja ja hauskoja aikoja. Lehtorin silmät sattuivat Kirstiin, joka istui muutaman kukkajalustan juurella Runebergin puistossa odottamassa Veli Erkkiä. Toinen elossa, toinen kuollut niin, todella kuollut. Lehtori huokasi.
Vieras nainen istui syömättä vieressä ja huokasi vielä raskaammin, nähdessään kuinka rakkaan äiti vainajan pöytäliinoissa oli suuria ruostepilkkuja, kuinka hänelle tuttujen veitsien ja kahvelien hirvenluiset päät olivat rikki ja nuot vanhat vadit ja lautaset täynnä halkemia. Sillä tavoin käy miehen, jolla ei ole vaimoa talossa.
Mutta asiasta toiseen: kuinka kävi vanhan kreivi Torsten Bertelsköldin, tuliko se mies parka todellakin hulluksi? Ensin sokeaksi ja sitten mielipuoleksi; se oli hirmuista huokasi Anna Sofia. Nyt muistan. Ja ellen erehdy, oli kuninkaan sormus taas syynä siihen?
Kun oppii ajattelemaan, silloin myöskin oppii elämään ja nauttimaan". "Mutta", huokasi Julia, "kuinkapa saattaisi oppia ajattelemaan..." "Miehen kanssa, joka vain ajattelee kalopsia?" lisäsin minä itsekseni. "Hyvät kirjat", jatkoi provessori, "ovat lempeät lohduttajat ja ystävät.
Piruutin eukkoa... Kurillani piruutin ja, vot, sitä varten suutelin, molskautin, muoria, selitteli hän nyt aluksi väärälle morsiamellensa äskeistä huikentelevaisuuttansa. Puhdistua hän siten koki morsiamensa silmissä. Ihan hän katuvana huokasi, ristiytyi, syntiä siten katui ja kuin itsekseen siinä, teepöydän taa taas työntyessään hurskaasti, katuvaisena, hartaana huokaili: Luoja minun... Luoja minun!... Kunnia sinulle, kaikkivaltiaalle korkeudessa...
Sinua, Glaukus, kuunnellessani hurjimmatkin ajatukseni rauhottuvat ja tasaantuvat ja herkkä ilomieli valtaa minut. Ole aina minun neuvojanani, auttajanani!» »Hyvä sydämesi on paras ohjaajasi, Nydia, kun olet oppinut tunteesi kahlehtimaan.» »Ah! Sitä en koskaan opi», Nydia huokasi kyyneliään kuivaten. »
Päivän Sana
Muut Etsivät