Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän ajatteli Arnell-neitejä; niissä tytöissä oli jotakin hullunkurista, joka hyvin huvitti häntä. Vaikka he olivat hänen ikäisensä, piti hän kuitenkin heitä suurina lapsina, joilla ei muka ollut yhtään kokemusta.
Loppuun saakka jatkaen tätä hullunkurista toimitustaan, sai Lomaque tilaisuutta tulla Trudainea niin lähelle että voi silmillään antaa hänelle merkin, ennenkuin hän tarttui hänen niskaansa samoin kuin muitten. "Noh, tasajoukko", huusi Lomaque, survaisten Trudainea. "Pysy nyt astuntarivissä ja muista pysyä samoissa askeleissa tuon nuoren vaimosi kanssa.
ENS. HAUDANKAIVAJA. Lempo vieköön sitä hullunkurista riivattua! Hän kaatoi kerran pullollisen renskaa pääni päälle. Tämä samainen kallo oli Yorrickin pääkallo, kuninkaan hovinarrin. HAMLET. Tuoko? ENS. HAUDANKAIVAJA. Juuri sama. HAMLET. Näytäppäs sitä.
Meidän filosofian kandidaatimme mielestä kai oli vähän hullunkurista syödä kyytimiehensä seurassa, vaan koe onnistui ja harvoin oli hän syönyt niin ahmivalla ruokahalulla kuin nyt. "Usein olen professori Malmin kuullut puhuvan herra Heikkilästä," sanoi kandidaati. "Niin isästäni." "Ei, vaan teistä itsestä, herra."
Minä, minä, kiitävän hetken ilmiö, pyrin muka täysin tuntemaan jumalaa! Sehän on hullunkurista.
Pian ei hänen talonpoikaista suomalaista alkuperäänsä olisi outo voinut arvatakaan muusta kuin pöksyistä, kuin takavilloista, jotka pysyivät auttamattomasti takkuisina ja antoivat koko hänen teerevälle, pystykorvaiselle, sepelikaulaiselle olemukselleen erittäin hullunkurisen sivuleiman. Musti huomasi ennen pitkää itsekin, että hänessä oli jotakin hullunkurista.
Se kaikki oli niin hullunkurista, että hänen kotiin palattuaan täytyi itsensäkin nauraa. Mutta mikä melu siitä nostettiinkaan paikkakunnan sanomalehdissä! Niissä puhuttiin vakavasti, kuinka väkivallan itu näyttäytyy jokaisessa, joka innostuu sosialismiin; ja isää, jolla oli takanaan pitkä ja rauhallinen elämä, osoitettiin esimerkkinä tuon väkivallan basillin turmiollisista vaikutuksista.
Mutta oli yksi eläinlaji, jota Musti sekä pelkäsi että vihasi, niin hullunkurista kuin oli hänestä itsestäänkin, että niin pieni elukka saattoi niin suuria tunteita niin mahtavassa ja itsetietoisessa olennossa herättää. Se oli ampiainen.
ALFRED. Niinpä myönnä sitten. Rakas Alfred. ALFRED. Rakas Emmani! Vanhempani viipyvät kauvan; heidän olisi pitänyt oleman jo täällä. Kaipaatko heitä? Ilkeä! Nyt et ajatellut mitä sanoit. ALFRED, En, en, sinä olet oikeassa. EMMA. Noh, mitä olet vasta?... Sen on pitänyt oleman jotakin hyvin hauskaa. ALFRED. Niin, olen salaa kuunnellut erästä todellisesti hullunkurista kohtausta.
Se on liiaksi, liiaksi hullunkurista! huudahti professorska osoittaen kirkosta tulevaa ryhmää, äitiä tyttärineen, jotka kaikki suurimmasta pienimpään olivat puetut körtteihin ja ruojukenkiin. Kuule, ei sinun pidä nauraa niin, että ne huomaavat. Se on kuitenkin kovin hullunkurista! Ei se minua naurata, se on niin kovin surullista! Ajattele, jos Hannakin Mitä sinä puhut? Minä vain lasken leikkiä
Päivän Sana
Muut Etsivät