United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vuori, joka on haljennut ylhäältä alas asti, aukenee raolleen, ja siihen loveen painuu polku, joka kulkee pohjaa myöten kahden kummallisen seinän välissä. Rotkon läpi juoksee koski, ilma siellä on jäätävä, kivi on musta ja sininen taivas, jota ylhäällä näkyy pikkuinen pala, hämmästyttää ja huimaa päätä.

Tuo pyörre mua miellyttää, sen vauhti huimaa päätä, tää onhan sentään elämää, ei aina tyyntä säätä; laulan, nautin, riemuitsen nyt ristiaallokossa ja vauhdin vuoksi aatokset on vallan huumiossa.

Emme saa hätäillä SYLVI. Mutta olenhan minä sinun omasi kumminkin? Eikö niin, Viktor? VIKTOR. Olet, sinä olet minun omani. Minä otan sinut väkisin, ellei muu auta. SYLVI. Kuinka tämä tuntuu suloiselta, Viktor. Ja kuinka äärettömän onnellisiksi me tulemme! Kokonaan sinun omanasi sinun luonasi, uudessa yhteisessä kodissa oh, minua ihan huimaa, kun sitä kuvittelen.

Myöhemmin, kun jo pimeä tuli, menivät he kotiin käsi kädessä, kävelivät monia leveitä katuja, kunnes vihdoin poikkesivat eräälle syrjäkadulle, jonka päässä seisoi kaksi huoneusta viiniköynnösten keskellä; toisessa asui Gianetta, ja Nikolo vastapäätä toisessa. Poikaa odotti isän kova, tuima muoto; tytön äiti seisoi tuskallisena kuunnellen ovellansa ja suuteli hellästi huimaa tytärtänsä.

"Kotona", virkkoi hän ja kyyristihe jälleen, ja nöyrinä notkahdellen kiidättivät jalot sukset hänet lapsen kanssa poikki Alhokaisen niityn. Ei levähtänyt mies, ennenkuin oli toimensa tehnyt täydellisesti. Ja tuvassa ovat jälleen koolla kaikki. Nyt ei enää pieksä öinen tuisku ruutuja eikä kuulu sen huimaa vonkumista. Kirkkahana paistaa aurinko Kivimäen lakeaan pirttiin, tuoden rauhaa ja tyyneyttä.

Purteni vaipui välistä kuin syvään laaksoon tai hautaan, jota joka puolella ympäröivät vesijyrkänteet, sinkoutuakseen jo seuraavassa tuokiossa huimaa vauhtia ylös aallon harjalle. Silloin painoi aina tuuli purjeen melkein veteen ja joka hetki oli vene vaarassa täyttyä vedellä tai paiskautua kumoon.

Sepän rajatonta huimaa iloa tästä niin arvaamattomasta vieraasta vähensi vaan kummastus, joka teki ettei hän voinut uskoa silmiänsä, sekä pelästys Katrin umpeensulkeuneista silmistä, puoli-avonaisista vaalenneista huulista, posken kalmankelmeydestä sekä, niinkuin näytti, kokonaan lakanneesta hengenvedosta.

Waikka tyttö olikin tuommoinen heisakka ja wiiripää, oli hän wanhemmillensa kuitenkin nöyrä, kuuliainen ja tottelewainen kuin lammas, milloin waan hän oli heidän käskettäwillään, mutta omassa olossaan tahtoi hän waan elää omaa, wapaata ja huimaa elämäänsä. Wanhempiaan rakasti hän kaikella lapsen rakkaudella, eikä rikkonut heitä wastaan leikilläänkään.

VIKTOR. Jos silloin jäin tänne, olisimme nyt varmaankin naimisissa tai ainakin kihloissa. Ja sinä olisit minun minun ikiomani! Ihan huimaa päätäni sitä ajatellessa! Nyt siihen sijaan kuolema ja kirous SYLVI. Mitä nyt ? VIKTOR. Nyt toinen saa puristaa sinua syliinsä, suudella ja hyväillä sinua ja omistaa sinut kokonaan, eikä minulla ole mitään oikeuksia. Sinä olet toisen oma

Molemmat naiset seisoivat hetken kauhistuksesta kivettyneinä; mutta nahan nähdessään he surkeasti huudellen juoksivat tiehensä; me kuulimme heidän äänensä heikkenevän ja kuolevan kaukaisuuteen, kun he huimaa pakoaan lähintä kraalia kohden jatkoivat.