Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Mutta poliisikin oli nyt pahalla tuulella, kun häntä oli poliisimestari haukkunut siitä rasvapilkusta, jonka hän oli saanut ryntäisiinsä Pekurisen lapsen ristiäisissä. Hän äkäili: »Samanlaisia Antteja te olette koko Liperin miesroikka... No miehet! Nyt tilille siitä Partasen hevosen varkaudesta.» Miehet korjailivat housujansa.
Ja viimein kävi mieli niin umpimähkäiseksi, että hän aivan mitään selvää ajattelematta päätti jättää isänsä huoneen ainiaaksi. Vihaisena, itkun jälkinyyhkytykset kurkussa lähti hän nyt sieltä. Ei hän lähtenyt tuhlaajapojan tavoin, s. o. vieden perintöosuutensa mennessänsä. Ei. Hänellä ei ollut suolivyötäkään, vaan näpissänsä kannatti hän repaleisia housujansa.
Itse Kenonen alkoi pyyhkiä pöydältä pois Variksen äsken hakattuja, kuivamaan levitettyjä tupakoita ja komensi kiihkoissaan: »Vie pois, Varis, ne tupakan törkysi pöydältä, että pääsee siinä housuja paikkaamaan ja silittämään!» Hetken kuluttua sujautteli hän silitysraudalla housujansa, puhdisteli ne enimmistä tahroista, pukeutui ja lähti hylättyä Anna Liisaa kosimaan.
Vielä kun he olivat menneet sivutse, näki Kenelm hänen kasvoistansa, että hän vielä oli tuskainen; huulet olivat suljetut ja suupielet alaspäin vedetyt. Samassa koira juoksi heitä vastaan haukkuen pommerilainen, pitkäkuonoinen ja pystykorvainen koira. Se taukosi haukkumasta, kun se tuli Kenelmin tykö, haisteli hänen housujansa ja heilutti häntäänsä.
Hän ihailee hänen vanhanaikuista takkiansa, korkeata kaulahuiviansa ja omituisia housujansa. Hän kunnioittaa hänen harmaita hiuksiansa, jotka eivät ole värjätyt.
Hän näytti hyvin kurjalta, ryki ja puhalteli, huokasi aina välistä hyvin syvään ja tuontuostakin katsahti arasti, odottavasti vaimoonsa sill'aikaa kun pukeutui ja koetti silitellä housujansa, jotka olivat ihan rypistyneet vedestä.
Ukko rovasti varustautui housujansa riisumaan ja sitä tehdessään noin-vain arveli: »Tuomitkoot! Viisauskin on Herran armolahja ja siksi elävät usko ja viisaus...» Ihan lahkeen suusta pitäen täytyi kumartua oikeaa lahetta jalasta pois vetämään.
Ja nyt työntyi vielä lisäksi Jussi Beltsebuubi Jäppinen tuoden poikaansa, ihan kuin korvasta taluttaen. Pietari Isaskar paikkasi housujansa, jakoi samalla opetusta ja tervehti tutusti: »Ka Jäppinen... Paina puuta ... paina puuta Jussi Beltsebuubi... Ja vieläkö sitä ilikijää mitää kuuluukii?» Mutta ei ollut Jussi valmis vastaamaan: Silmälasinsa etsi ensin ja asetti ne päähänsä.
Niin kylliksensä oli Kaapokin saanut, ettei halunnut ajaa edemmäksi kuin ovelle asti, josta huohottaen, pää paljaisiin paikkoihin revittynä, kasvot ja sormi verta vuotaen palasi alas valuneita housujansa kohotellen, mielihyvissään naureskellen ja noituen: »Vietävä tulee toista nukuksissa penkiltä pudottamaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät