Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kirkon ovella hän oli sanonut Marialle: »Kyllä me täällä maailmassa oikeastaan hyvin vähän elämme ja ajattelemme ja teemme niinkuin meidän oikeastaan pitäisi.» Maria oli katsonut häneen kuin hämmästyen. Mutta ei hän nähtävästi ollut siitä kenellekään kertonut. Jos ei olisi tahtonut pahoittaa isän ja äidin mieltä, olisi hän Laurin ja Anteron kanssa mennyt Honkaniemeen.
Käräjät olivat Tepastossa olleet ja kihlakunnanoikeus oli Honkaniemen isännän ja kenraalikuvernöörin asiassa antanut päätöksensä ja oli Vilho Pyökäinen sen hankkinut itselleen siltä varalta, että jos Honkaniemeläinen ei tulisi sinne heti, niin hän menisi sitä viemään Honkaniemeen. Mutta Honkaniemeläinen tulikin juuri kuin käskettynä parhaaseen aikaan.
Samoin vaihdettiin näkemättä muukin irtain, niin että vain vaatteet jäivät vaihtamatta ja kirjansa ja kirjakaappinsa aikoi Honkaniemen isäntä viedä Kenttään, kun siellä ei ollut mitään kirjoja, vielä vähemmän kirjakaappia. Ja hevosia kun Kentässä ei ollut kuin kaksi, niin Honkaniemen isäntä päätti vanhan Osmonsa viedä mukanaan, joten Honkaniemeen tuli jäämään tavalliset kyytihevoset. Neljäs luku.
Sisarensa koko olennosta ja ilmeestä hän näki heti, ettei tämä ollut onnellinen, ja hän tunsi ohimenevän säälin tunteen pulpahtavan rinnassaan. Mutta samalla hän koko ajan tässä hänen vieressään kävellessään tunsi jotain muuta eikä päässyt siitä erilleen: että hänen ehkä nyt täytyy mennä Honkaniemeen ja ehkä jäädä sinne päivälliselle eikä pääsekään pappilaan.
He puhuivat Anteron matkasta ja hänen käynnistään Rajavaaralla, mutta siinä sivussa koetti Antero keksiä keinoa, kuinka pääsisi seuraamasta Honkaniemeen saakka. Huomasitko kirkossa Snellmanin ja Lönnrotin? sanoi hän yht'äkkiä. Sinun pitäisi kuitenkin tulla pappilaan, niin saisit nähdä heidät, he matkustavat luultavasti jo tänä iltana. Minäkin näin heidät nyt ensi kerran.
Naimi oli enimmäkseen laamannissa. Kaarina istui yksin tyttöjen huoneessa, silloin kun ei puuhannut taloudessa. Oli asioita, joista ei kenenkään tehnyt mieli puhua, mutta jotka kuitenkin olivat kaikkien mielessä. Melkein joka ilta nähtiin Laurin ja Anteron lähtevän Honkaniemeen ja viipyvän siellä. Helander saattoi heitä usein portille saakka, jossa seisottiin ja juteltiin.
Ehkä isä hakisi katsomaan eläinlääkärin, joka on leikannutkin.» Tosiaankin, huudahti talon emäntä. Vilkon pitää lähteä näitä terveitä hevosia viemään Honkaniemeen ja toimittamaan, että isäntä menee Niuvanniemeltä eläinlääkäriä hakemaan ja Mooses lähtee taluttamaan Pilkkaa, ehkäpä se hiljalleen mennä köntystää kotiin. Joudu heti ja mene kuin tulen sammutukseen.
Mutta etkö sinä tule pappilaan? Minä olen niin ujo sinne tulemaan, kun siellä on niin paljon niitä vieraitakin. He lähtivät Honkaniemeen päin, katselivat toisiaan uteliain, tutkivin silmin. Vai sinäkö sitä nyt olet Karoliina? Niin, ja sinä Antero on aivan ihmeellistä sinua taas kerran vuosien perästä tavata niin, onnea maisteriksi!
Ei puhuta apulaisista, ei niistä ainakaan meillä ole suurta iloa ollut, huokasi rovasti. Niin, ei, virkkoi Naimi kuin katuen. Hetken päästä sanoi Kaarina: Onkohan Hanna taaskin mennyt Honkaniemeen? Hanna-parka, sanoi rovasti. Tytöt, meidän täytyy päättää yksi asia: jättää Hanna rauhaan. Minusta mamma vähän liiaksi näyttää hänelle pahaa mieltään eikä malta olla moittimatta ja pistelemättä.
Illan hämärässä, kun Antero ja Lauri tulivat tuvastaan, tapasivat he pihalla Naimin ja Kaarinan. Minne olette menossa? kysyi Lauri. Laamanniin ... tulkaa tekin mukaan, sinne tulee muitakin vieraita ... pidetään hauskaa! Mitä niin? Hauskaa, lauletaan ja soitetaan ja tanssitaan! Me menemme Honkaniemeen. Paljon hauskuutta!
Päivän Sana
Muut Etsivät