Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Eunukki-vartioston päällikkö nousi, kun hän näki Honainin, ja tervehti häntä painaen kättään päätänsä, suutansa ja sydäntänsä vastaan. Kalifin lääkäri käski kädellään Alroy'n odottaa, astui muutamia askelia eteenpäin ja alkoi hiljaisella äänellä puhutella eunukkia. Muutamien silmänräpäysten perästä tämä upseeri palasi entiselle paikallensa, ja viitaten Alroy'ta luoksensa Honain meni salin poikki.
"Ja on, minun Alroy'ni!" huudahti prinsessa. "Ole levollinen, minä pyydän sinua! Minun tähteni ole levollinen; minä olen levollinen sinun tähtesi. Sinä olet kuullut kaikki, mitä Honain on lausunut sinulle tämä viisas lääkäri, minun Alroy'ni, joka ei erehtynyt koskaan. Ei hän kehoita sinua kuin yhteen sanaan, tyhjään sanaan, mitä vähäpätöisimpään muodon-asiaan.
"Mainio näky!" lausui Vankeuden Ruhtinas. "Aivan toisenlainen kuin Hamadanin", arveli kalifin lääkäri. "Tänään olen minä nähnyt ihmeitä", lisäsi Alroy. "Maailma avautuu sinulle", sanoi Honain. Alroy ei vastannut mitään; mutta tuokion perästä hän kysyi epäilevällä äänellä: "Kuka tuo tyttö oli?" "Prinsessa Schirene", vastasi Honain; "kalifin lempitytär. Hänen äitinsä oli Georgialainen ja uskoton."
"Herra Honain, herra Honain, kuunnelkaat herra Honainia!" "Puhu, sinä riiteliä; mitä sinä nyt valitat?" kysyi Honain Abdallah'lta. "Teidän korkeutenne", vastasi Abdallah surkealla äänellä, "minä olen teidän uskollisen palvelianne Alin orja: minun on ollut usein kunnia olla teidän korkeuttanne vartioimassa.
Kokous päättyi. "Oma Scherirah'ni!" lausui kalifi, kun erottiin, "viipykäät hetkinen. Minä tahdon puhua kahden kesken teidän kanssanne. Honain", jatkoi Alroy, seuraten suuri-visiriä ulos huoneesta ja jättäen Scherirah'n yksikseen; "Honain, minä en ole vielä saanut puhua yksityisesti sanaakaan teidän kanssanne. Mitä arvelette kaikista näistä?" "Herrani, minä varon pahaa, mutta toivon hyvää."
Ei ole kuitenkaan mikään niin hyvä kuin suora unteliaisuus." "Ei olekaan", vastasi Honain. "Päivät kuluvat niin levollisesti semmoisessa seurassa." "Niin tekevät", lausui Honain. "Ei mitään melskeitä; ei mitään pahaa menoa." "Ei ensinkään." "Minä olen päättänyt, etten pidä kuin rumia orjia." "Te olette aivan oikeassa." "Honain, ettekö te koskaan väitä minua vastaan?
"Minun täällä käyntini eivät saa kestää liian kauan." "Jääkäät hyvästi, rakas Honain!" lausui prinsessa synkkämielisellä muodolla. "Te olette ainoa koko Bagdadissa, joka pystyy mitäkään ajattelemaan, ja te jätätte minun. Minun kohtaloni on surkea, koska kaikki vaikuttaa minun tunteisini enkä minä ole mitään.
Kysy Jabasterilta, kuinka minä taistelin. Ainoastaan nuoruuteni voi puolustaa tämmöistä ajattelemattomuutta. Minä jätin tämän maan, minä harjoitin lukemista ja oleskelin Kreikkalaisten parissa. Minä palasin Konstantinopolista varustettuna kaikilla heidän tiedoillansa ja osaksi heidän viekkaudellaan. Ei kukaan tuntenut minua. Minä omistin heidän turbaninsa, ja minä olen herra Honain.
"Tuo uskoton ei tahtonut myydä niitä vähempään kuin viiteensataan dirhemiin", vastasi Ali. "Ibrahim, katso, että tämä arvoisa kauppias saa tuhat." "Yhtä monta kiitosta, herra Honain." Kalifin lääkäri kumarsi suosiollisesti. "Astukaat eteenpäin, paagit", jatkoi Honain; "miksi tämä pidätys? Ibrahim, katso, että meidän on tie auki. Mitä tämä on?"
Mutta kaste nousee jo, ja me palaamme divanillemme kahvia juomaan." Muutamia päiviä sen jälkeen kuin tämä keskustelu tapahtui pengermällä, Alroy lepäsi jossakin lehdossa isäntänsä kauniissa puutarhassa ja mietiskeli tulevaisuutta. Yhtäkkiä joku koski hänen selkäänsä kädellään. Hän katsahti ylös. Se oli Honain. "Seuraa minua", lausui Jabasterin veli. Ruhtinas nousi ja seurasi häntä ääneti.
Päivän Sana
Muut Etsivät