Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
"Kadi, kadi", huudahti Abdallah; "tuo konna on varastanut sormukseni sen sormuksen, jonka uskollinen Fatimani antoi minulle hääpäivänämme ja josta en tahtoisi erota, vaikka saisin kaikki isäntäni tavarat." Nuorukainen piti vielä kiinni Honainin viitasta ja äänetönnä väsymyksestä loi häneen kauniit, rukoilevat silmänsä. "Hiljaa!" Honain sanoi; "minä tahdon tuomita tässä asiassa."
"Kuka tuo on?" kysyi joku Egyptin kauppamies matalalla äänellä siltä rihkamanmyyjältä, jonka kankaita hän paraikaa katseli. "Se on herra Honain", vastasi rihkamanmyyjä. "Ja mikä mies hän on?" jatkoi Egyptiläinen, "onko hän kalifin poika?" "Mitä vielä! paljoa korkeampi herra hänen lääkärinsä." Valkoinen muuli pysähtyi juuri sen kojun luo, jossa tämä keskustelu tapahtui.
Valitse nyt: ota joko nämä rikkaudet ja tee minun tahtoni, tahi valmistau häpeälliseen kuolemaan." "Herra", vastasi Honain, "häpeä ei ole rangaistuksessa vaan rikoksessa. Tahdon ennemmin kuolla kuin häväistä tieteeni ja säätyni kunniaa. Sinä olet herra minun henkeni ylitse; tee mitä mielesi tekee." "Käykää ulos!" sanoi kalifi ympärillä seisoville.
He seisoivat, tyttö ja vieras, ääneti katsellen toisiaan. Mies, kynttilä kädessä, ilmestyi salin päässä. Hän sulki oven huolellisesti, hän astui vitkalleen eteenpäin hiljaisin askelin; hän lähestyi naista ja vierasta. "Alroy!" lausui Honain hämmästyneenä, ja kynttilä putosi hänen kädestään. "Alroy!" huudahti nainen säikähtyneellä muodolla: hän vaaleni ja nojausi pylvästä vastaan.
"Herra Honain, sinä olet rikas ja viisas ja voimallinen. Sinun lähimmäisesi eivät puhu sinusta kuin ylistyksellä tai pelolla, ja kumpikin ilahuttaa sydäntä. Sinä olet jättänyt vanhan arkkimme; miksi vähät siitä. Emme siitä puhu. Se on jotakin, että, vaikka kohta olet vieras, sinä et ole ainakaan uskostasi luopunut. Sinun käy kaikki hyvin tässä maailmassa, herra Honain.
"Ja mitä sinä tähän sanot, poika?" Honain kysyi. "Että hän on kavala konna, joka valehtelee niinkuin orjat ainakin." "Jämeästi vastattu, mutta ehkä totta", lisäsi Honain. "Sinäkö minua orjaksi sanot, sinä hirtehinen?" huudahti Abdallah; "kerronko minä sinulle, mikä sinä olet? Mutta, teidän korkeutenne, älkäät kuunnelko häntä silmänräpäystäkään.
Joko saattoväki muihin maihin taikka palatsi taikka maakunta hallittavaksi taikka asuttavaksi mutta minä en tahdo tarjota semmoiselle, jonka tulisi käskeä. Jääkäät hyvästi! jalo nainen. Antakaat entiset anteeksi! Huomenna, hyvä Honain! yhtykäämme. Hyvästi!" "Kuninkaan otsa oli synkkä", lausui Ithamar Asrielille, kun he neuvottelusta tullen astuivat komeaan purteensa.
Hän rukoili, hän uhkasi, hän lupasi lahjoja vaan turhaan! Honain pysyi lujasti siinä vastauksessa, jonka hän oli antanut. Viimein oli kalifi suuttuvinaan, huusi vartijaväkeä ja käski viedä vastahakoisen miehen vankeuteen.
"Suo minulle anteeksi; minä luulin sinua Jabasterin oppilaaksi, tietohaluiseksi uneksijaksi. Minä näen, että sinulla on syvä kunnianhimo." "Minä olen ruhtinas; ja minä tahtoisin mielelläni olla ruhtinaana ilman kahleitta." "Kuuntele minua, Alroy", lausui Honain matalalla äänellä ja laski käsivartensa hänen ympärillensä, "minä olen sinun ystäväsi.
Hän notkistui alaspäin ja katseli kumppaniansa tarkastelevalla silmällä. Kuutama valaisi Vankeuden Ruhtinaan vakavia kasvoja. "Honain", hän vastasi pusertaen hänen kättänsä, "minä kiitän sinua. Sinä et tunne minua, vaan kuitenkin minä kiitän sinua." "Sinä olet siis päättänyt pyrkiä häviöösi." "Kunniaan, ikuiseen kunniaan." "Onko menestys mahdollinen?" "Onko tappio mahdollinen?"
Päivän Sana
Muut Etsivät