Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Hjalmarin kihlaus oli siis vaan juorupuhetta." Annetten silmät tulivat kerrassaan vilkkaammiksi. "Sano se vielä kerran; ethän vaan erehdy." "En, en! Totta tosiaan, se niin on." "Sano se vieläkin kerta, sano se monta kertaa," kuiskasi Annette ja ummisti silmänsä. "Hjalmar ei ole nainut, ei ole ollut kihloissa, sillä joka hänellä piti olla, on nyt toisen kanssa naimisessa."
"Hjalmarin ostama verhokangas on oikein kaunista ja näyttää komealta, kun se sijoitetaan hyvin ... toisin sanoen, juuri niin kuin se nyt on," lisäsi Dora naurahtaen. "Mutta katsohan tänne, äiti, keittiöön; eikös täällä ole aika paljon kuparia ollakseen niin uusi talous, ja vuolukivisiä patoja keittämistä varten.
Ja Hjalmarin laulaja, Hän saisko pilkaten mainita Ett' yksin kolmea vastaan Hän kaatui, sankari tuo? Gall, poika sa kuninkaan Kuin hänkin, veljistä vanhin sä, Käy yksin taistohon, kaadu Jos pettää miekkasi sun!" Ja taistohon yksinään Gall läksi; heikkopa ollut ei Tää Shelman ruhtinas, mutta Sen surma kuitenki vei.
Hyvälle mummolle oli kiusallista nähdessään Annetten kirkastuneet kasvot, miten ilo säteili hänen silmistänsä, kun puhui Hjalmarin viattomuudesta. "Ja kun jälleen," mietti äiti, "käsität lupauksesi merkityksen, silloin et voi, et saa sitä murtaa ... mutta oi, jos sinä sen taitaisit, Svaning ei ole ansiollinen nimittämään sinua puolisoksensa."
"Silloin et ollut kohtelias." "En, minä olin ilkeä, sydämmetön. Minä valitsin nuoren reivi M:n koetukseksi; minä näyttäytyin erinomaisen kohteliaaksi häntä kohtaan, puhuin ainoastaan hänen kanssansa, pidin häntä tuttavanani meidän pienissä kemuissa; sanalla sanoen, minä tahdoin että Hjalmarin piti se huomata ja harmistua, mutta niin ei käynyt."
Hjalmarin naimiseen meno oli hänen mielestään uhri; sattumus oli hänelle lahjoittanut ihanan morsiamen; mutta Annette tiesi parhaiten että se kuitenkin oli uhri, tapa jolla hän oikein ja ainiaan repi hänen kuvansa sielustansa. Sellaiset olivat tytön sisälliset ajatukset.
Jotain arkaa ja samalla surettavaa näkyi hänen olossansa; ne muutoin ihanat, puhuvat silmät hehkuivat. Hän ei ollut itsensä kaltainen. Hän kääntyi pois Hjalmarin lähestyessä, tervehti hätäisesti ja meni jonkin tekosyyn varjossa ulos.
Kukaan ei saa hänen läheisyydessänsä puhua tytöstänsä, hän harmistuu siitä, tuntee itsensä loukatuksi miksi, Hjalmar?" "Siksi että tyttö on hänen rakkain omaisuutensa." "Niin, niin se on... Ei kukaan saa puhua rakkaimmasta, jollei sitä voi palkita, tahi se on solvaus." Samassa silmänräpäyksessä tuli kamreerin rouva, katuen, kun oli jättänyt tytön niin kauaksi yksistään Hjalmarin kanssa.
Pikku rouva oli siis järjestänyt kaikki kapteeni Hjalmarin uudessa taloudessa ja hän oli sydämellisen iloinen heidän tullessaan. "Kas näin, Annette, meidän tulee asua," sanoi Hjalmar, kun hän vei vaimonsa sisään kauniisiin, vaikkakin vaatimattomiin huoneihin. "Katsopas!
"Niin, se on kai hänen setänsä omaisuus; sillä minä kirjoitin vaan kaupungin nimen ja: seuraa katteini Hjalmarin postia?" "Ei, Annette kulta, niin se ei ole. Mutta, Jumalan kiitos, sinä et tarvitse murehtia, hän on sinulle ansioton, hän on halpa, petollinen ihminen, joka mujerti onnesi ja kenties nauraa sillä." "Mitä sinä sanot? Mikä se on?" kysyi Annette ja karkasi ylös.
Päivän Sana
Muut Etsivät