Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Itse amtmannikin, joka oli tuntehikas suurelle muutokselle olossaan, hillitsi, niin paljon kuin mahdollista oli, toranhimoansa ja haluansa olla oikeassa hänen malttamattomat kerskaus-puuskahduksensa toiset suopeasti ja vaitiollen jättivät huomiotta; hän olisi kai tukahtunut, ellei olisi saanut parantumatonta himoansa päästää ilmi. Kotiin palannut poika antautui kokonaan uuteen toimeensa.
Hän oli monta kertaa vähällä ruveta ääneen laulamaan, sitten hän hillitsi mielensä, katsoi ympärilleen nähdäkseen, oliko kukaan huomannut hänen aikomustaan, ja jatkoi taas matkaansa arvokkaamman näköisenä; hetkisen perästä hän taas alkoi hyräillä ja hillitsi itsensä samoin kuin äskenkin.
"Tahdon vain toistaa sen, mitä äsken sanoin", vastasi Robert tyynellä tukahdetulla äänellä, joka todisti, että hän rautakouralla hillitsi tunteitansa, "nimittäin sitä, että olen valmis antamaan sinulle vapautesi takaisin.
Minä annoin hänen olla, kun en todellakaan käsittänyt hänen käytöstänsä. Muuten hillitsi hän itseään ilmoittamattoman salaisuuden suhteen paljoa paremmin kuin mitä olisin voinut uskoa.
Hän oli ottanut nämä taivasmatkalle ja hillitsi niitä nyt puheella. »Herrasiunaa!» ihmetteli rakkauden sokaisema morsian itseksensä, sulhasen johtajakykyyn ja viisauteen ihastuneena. Oli ihan onni, että juuri hän oli laitokselle näin taitavan johtajan toimittanut. Ja rauhoittuneena, tyyntyneenä ja onnellisena ryhtyi hän oitis puuhaamaan matkalle lähtöä. Pian siinä olikin kaikki kunnossa.
Alfhild häntä vielä vähän kainosteli ja piti edelleenkin hänestä enimmän kun Sten hillitsi mieltänsä ja katseli morsiantansa tyynesti ja puoleksi ritarillisen-, toiseksi veljellisen-hellästi.
Ja kun tuo hento olento, kirkkaan valon häikäisemänä, aukaisi siniset silmänsä ja liikutti huuliaan, alkoi Jeanne sitä kiihkeästi halailla, nosti sen käsivarsilleen ja suuteli sitä suutelemistaan. Tyytyväisenä, mutta karskisti hillitsi Rosalie häntä: No, no, rouva, riittää jo, tai laitatt' sen huutaan!
Nyt katseli Buddenbrock merelle päin, kierteli viiksiänsä ja vastasi surullisella äänellä: Arvattavasti noissa. Olihan niillä eilen kymmenen ruumista. Rauha on nähtävästi ainoa pelastuksemme. Siihen sinä aina palaat, vastasi Lewenhaupt kärttyisesti, hillitsi tulisen ratsunsa ja näytti tyytymättömältä. Olenko minä ainoa?
Hän katsahti perunapussiin ja kääröihin, joita hänellä oli toisessa kädessään. »Se todellakin on mahdotonta», hän sanoi. »Suokaa anteeksi epäkohtelias jäykkyyteni. Mutta jospa tietäisitte...» Näytti siltä, kuin hän olisi ollut murtumaisillaan, mutta jo samassa hän hillitsi itsensä. »Sitäpaitsi nämä ruokatavarat», hän jatkoi. »Se on surkea seikka. Se on kauheata. Hän on vanha nainen.
"Minä pidän talouden ja lupaan tehdä parastani." Albertille näkyi kun oli Selman silmäin vesi-karpale pistäynyt, vaan hän hillitsi itsensä ja katsoi alas. Mikä syy hänellä oli levottomuuteen? Mintähden oli hän halutoin ottamaan Albertia seuraansa? Lieneekö se ollut ainoastaan mielisteleväisyys? Oliko Albertin olennossa jotakin, kun ei ollut hänelle mieleistä?
Päivän Sana
Muut Etsivät