Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hän olisi karttanut toisessa sellaisen tunteen herättämistä, josta ei vielä ollut varma itsessäänkään. Koko hänen menettelynsä oli paras todistus siitä, että hän Aunea todella rakasti. Miksi hän ei siis palannut? Miksi pysytteli hän poissa? Päivät olivat pitkät ja ikävä tahtoi väkisinkin vallata Aunen. Joskus hiipi mieleen epäilyskin. Entä jos hän kuitenkin on Erkin suhteen erehtynyt?
Mutta hetki hetkeltä tuli hän yhä levottomammaksi. Anna näki, että hän oli suuressa tuskassa. Ja hän hiipi itkien hänen luokseen ja pyysi kertomaan, mitä se oli. "Minulla on niin vaikea", sanoi hän; "sillä minä olen niin levoton, enkä saa mitään tietää". Silloin sanoi Bård hänelle kaikki. Anna koetti häntä lohduttaa niin hyvin kuin voi. "
Vielä yksi sana, niin minä kerron enolleni seikkoja, joista teille saattaisi olla pahat seuraukset. Pois, katala, pois, ja kavahtakaa vasta olemasta niin julma. Tässä nyt olen ja, taivaan nimessä, minä tahdon valvoa oikeutta." Vouti hämmästyi ja hiipi hiljaa pois. Mutta herra Vanderstraten virkkoi: "älä vaan, sisareni poika, pilaa meidän ja voudin väliä.
Mutta Pekka oli taaskin karannut kyökistä ja entistä rohkeampana hän takaapäin hiljaa hiipi lähemmäksi, nykäisi Lopoa hameesta ja juoksi sitte kirkuen, nauraen pakoon. Päästäkseen pulasta heitti Lopo koko asian sikseen ja rupesi vehkeilemään Pekan kanssa. Malta sinä, vekkuli ... malta, malta... Pekka teki vähän päästä saman tempun uudelleen ja nyt sieppasi Lopo hänet syliin.
Humalassa kun oli, ei hän oikeen voinut käsittää tuota; hän kuuli vaan nuo kamalat sanat ja tunsi vaan noiden tummien silmien vainoovan häntä, pari kertaa hän liikuttavasti rukoili Saaraa taukoomaan, vaan jota kerta häntä säikäytettiin uudestaan, jotta masennettuna ja kurjana hiipi makuuhuoneesen ja meni sänkyyn.
Sitten hän pyyhkäsi kädellään ylös hänen otsatukkaansa ja sanoi hiljaa: No, Värner! Henrik sillävälin poistui, pani hiljaa oven kiinni, kuunteli vähän aikaa ja hiipi sitten, koko sielullaan vielä eläen jääneiden kanssa, rappusia myöten alas kadulle. Useampaan kuukauteen ei Henrik sitten näyttäytynyt Värnerille, vaan ainoastaan muiden toverien kautta huomaamatta tiedusteli hänestä.
Sitkeähenkisiä pakanoita, ajatteli Bäck, kumartui, latasi pyssynsä uudelleen ja ampui vielä kerran kolmenkymmenen askelen matkalta. Samalla menestyksellä. Vähän häpeissään hiipi ampuja lähemmä ja huomasi nyt ampuneensa omia kuviaan, jotka tuuli hänen huomaamattaan oli kantanut jään sisäreunalta sen ulkoreunalle. Nyt aikoi vanha herra lähteä saalineen paluumatkalle, mutta ei päässytkään.
Hiipi sulho häihin tänne, vuodatti hän Hurtan verta.» Haastellahan Hurtan töistä, Hovin herrain hoilannasta, riettahista rikos-öistä, vaimosta myös valkeasta; jää jo piian kehrävarsi, nousee rengit pöydän takaa, päre sammuu, putoo karsi; kohta koko pirtti makaa.
Mutta hänestä oli hienompaa antaa hänen olla ... nukkua rauhassa... Ja sukkasillaan hän hiipi hiljaa ja varovasti ylös vinnille. Mutta kun hän aamulla heräsi, oli hänen ensimmäinen tunteensa jo pieni epäilys. Hän olisi kuin toivonut, ettei se vielä olisi tapahtunut, mikä oli tapahtunut eilen. Entä jos Elli ei vastaisikaan sitä, mitä hän oli kuvitellut?
Mutta kun joskus riisuin housuni ja kahlasin koskeen, häpesi toveri tuommoista ja hiipi huomaamatta pois. Joskus tapasin hänet yksin koskella vaanimassa vedenrajassa, vaikken tavannutkaan teosta. Mutta siitä näppäryydestä päättäen, millä hän ... vaan älkäämme nostako esirippua, ennenkuin kaikki on valmiina näyttämöllä.
Päivän Sana
Muut Etsivät