Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
MIKKO. Sisään, sisään! HUSSO. Tulenhan minä, kun joudun. Joko täällä sitten ollaan selvillä? MIKKO. Ei vielä. Mutta kohta. Saatte kertoa nyt, mitä tiedätte. HUSSO. Siihenkö sitä tultiin kumminkin? Enkös minä jo sanonut. Ei se anna hevillä perään. KORTESUO. Hussolla ei minun tietääkseni ole täällä mitään tekemistä. Ja minä puolestani näkisin kernaammin, että hän menisi tiehensä.
Maatilan ulkopuolelle eli vuokraajan silmänkantamaa etemmäs emme koskaan saaneet poistua, ja yöt olimme aina suljettuina lukon taakse, tahi olimme talon suurten newfoundlandilaisten koirain vartioimina, eivätkä ne antaneet hevillä itseään lahjoa.
Mutta hän oli tullut tekemisiin kiusanhengen kanssa, joka ei niin hevillä päästänytkään häntä käsistään. Missä viskaali Spolin oli viime yönä kello 1:n ja 2:n välillä? kysäisi Ester nokkelasti, ja hänen ruskeat silmänsä vilkkuivat niin oudosti, että hämmästynyt oikeudenpalvelija seisoi hetkisen aikaa tyrmistyneenä ja äänetönnä.
Silmäys, jonka Ketty loi d'Artagnan'iin, tahtoi sanoa: näettehän että minä kärsin teidän tähtenne. Loppupuolella iltaa taltui tuo kaunis leijonatar, hän kuunteli hymyillen d'Artagnan'in helliä sanoja, antoipa kätensäkin hänelle suudeltavaksi. Lähtiessään ei d'Artagnan tiennyt mitä ajatella; mutta hänen päätänsä ei niinkään hevillä saatu pyörälle, hänellä oli mielessä omat tuumansa.
Hänen ei siis tarvinnut vielä 8-vuotiaana ottaa sukkulaa käteensä, kuten vanhempien veljien, vaan sai hän sen sijaan nauttia lapsille niin terveellistä vapautta, jota hän käytti juoksennellaksensa päiväkaudet ympäri Reynhakaa ja ottaaksensa muiden poikain kanssa osaa niihin taisteluihin myllymäellä, joissa valkoiset taistelivat mustia ja katolilaiset hugenotteja vastaan. »Vanha kauna ei hevillä haihdu» sanotaan ja niin näyttääkin olevan laita tässä osassa Languedocia!
LOUHI. Pakosta, Kun et päässyt pälkähästä, Teit mulle urostekoja, Et omasta innostasi. ILMARI. Halvennat hyvänkin työni, Kyy kateinen! Mitä vaatisit minulta? LOUHI. Et kysy: tuletko, tyttö? Et kysy: annatko, äiti? Vaan latelet laulujasi Kuin olis tyttö jo omasi! ILMARI. Tyttö onkin mun omani. Kädestä sydämen tunnen. Sitä kuin pihdillä pitelen Enkä herkeä hevillä; Minkä ansaitsin, omistan.
Nyt ottivat he toisiansa kädestä kiinni ja menivät penkille istumaan. Jos minä olisin entisessä kuraasissani, sanoi vaarini istuttuansa, niin en minä juuri hevillä antaisi perään, vaan pitäisin kiinni kuin tahkiainen mielipiteistäni. Siis olenkin tänne saapunut soveliaaseen aikaan, kun teiltäkin ovat voimat loppuneet, sanoi isäni. Ei voimani vielä ole vallan loppuneet, minä puhuin kuraasista.
Väliin koputtaa hän seinään ja sitten taas huutaa hojottaa. Minua alkaa jo pelottaa, että vartiat kuulevat sen käytävään, mutta toverini on nyt kerta kaikkiaan innostunut asiaan enkä minä saa häntä hevillä puuhastaan luopumaan. Vihdoin huomaa hänkin sen turhaksi, sillä eihän naapurimme voi kuulla hänen huutoaan, kun hän ei ensinnäkään tiedä painaa korvaansa seinää vasten.
Hän löysi nurmelta pienen kukan ja aikoi huudahtaa sen nimen, joka kuitenkin kuivui hänen huulilleen. Pidin sitä vain kainoutena. Osasin minä jo silloinkin olla vähän kavala. Nytkin olin olevinani tietämätön, ja kysyin tuon kukan nimeä. Vastaus ei ollut hevillä saatavissa, vaan monien hellien pyyntöjen perästä hän vihdoin arasti ja kainosti sanoi: Lemmikki.
Siltä sijaltapa se paremminkin pani, että puhukootpa mitä puhuvat, kyllä se Kalle hänelle vältti ... ja kun kerran oli puheet pidetty, niin ei se niin hevillä hänestä päässytkään... Olihan siinä vielä vähän muutakin ... ja oli sitä ennenkin tämmöisissä asioissa käräjiä käyty...
Päivän Sana
Muut Etsivät