United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Eipä mitään toki, rakas veljeni, lausuinhan vain mielipiteeni asiassa.» Kun sitten paistia ympäri pöytää tarjoiltiin, lausahti majuri: »Tahdonpa herroille kertoa, että olen itse nämä pyyt, tuhattulimaista sarvipäätä soikoon, ampunut joka ainoan. Sepä olikin onnellinen metsästyspäivä. Viisi pyytä kahdella laukauksella tipahti.»
"Siellä ei ainakaan tarvitse olla henkeään kaupalla." Matti kynsäsi korvallistaan, mutta ei vastannut sanaakaan. "Niin, miksi ette todellakaan muuta?" toisti ystävänikin kysymyksen. Matti näytti miettivän vastausta, mutta kun ei mieluistaan keksinyt, selitti hän: "ei sitä osaa herroille sanoa, vaan ei sitä vain voi. Meri vetää puoleensa sitä ken siihen on kerran tottunut."
»Ei ole sattunut tähän asti, vaan eihän sitä tiedä milloin saattaa raapaista onnettomuuskin. Ei se vahinko tule kello kaulassa», tuumaili laskumies. »Pyhän pauhu kuuluu», tuumi Jussi. »Kuuluu. Herrat, nouskaahan nyt katsomaan Pyhää», huusi laskumies herroille. Herrat olivat unen helmoissa.
"Niin, ne ovat välistä kevytmielisiä, mutta samalla hyväsydämisiä." "Ja niin, rouva kulta, tarvitsee meidän koettaa; voipi siellä olla joku herra, joka tahtoo huvittautua tällaisella sapelilla ja näyttää sitä toisille herroille." Sanottu ja tehty, ja Löfstedt meni matkalle. Toisena päivänä hän tuli muutaman riksin kanssa, mutta sapelikin oli mukana.
Mutta kun marski oli mennyt, sanoi Matti: Hyi, saakeli, kuinka minä pelästyin, ja hittoko niitä osaa tehdä tuollaisille isoille herroille tohveleita, kun ei ole kaupungin opin läpi käynyt. Otitkohan tarkan mitan edes? Kyllähän ne käypäset tulevat, arveli Matti ja rupesi katselemaan lestiä.
Oohoh, eikö suutarin Sakki miestä metsän elävästä erota? Noh, kun olisikin ollut mies, mutta olipa pieni muona-Matin Joju vain. Marjassako sinäkin olet? Marjassa niin. Mutta ne ovat niin hemmetin raakoja vielä, eikä niille herroille pahuuksille raakilat kelpaa. Hyi, Joju, kuinka tuolla tavalla kiroilet! Mitä kiroilen? Enhän minä ole kironnut. Olet hyvinkin, ja vieläpä kaksi kertaa.
Ja silloin hän jo katosi porttikäytävään. Hanna palasi sisään jotensakin nolona ja soitti herroille »Lieder ohne Worte». Kun vieraat päivällisen jälkeen sanoivat jäähyväisiä, pyysi herra Wiik heitä seuraavana sunnuntaina Vaajasaloon; hän tulisi itse noutamaan. Sunnuntai kaiketi sopivin siinä suhteessa, että Hanna olisi vapaa koulusta.
Ellei tällöin ole varovainen, saattaa tapahtua, kuten usein on tapahtunutkin meidän laskeskeleville, pedagogisoiville johtajillemme ja johtokunnillemme, että he nimittäin arvioidessaan yleisönsä taiteellista ja siveellistä vastaanottokykyä ja mielikuvituksessaan rajoitellen sille otollista ja mahdollista hengen ja sielun ravintoa, karsivat tältä yleisöltä sekä alkuvoimaisesti väkevät, taiteellisesti uudet näkemykset sille oikeammin herroille itselleen muka epätajuttavina eriskummaisuuksina että myöskin riehakkaasti, välittömästi ilakoivat vallattomuudet ja sytyttävät pilat muka taiteellisesti mauttomina ja ala-arvoisina.
Kun sai laukkunsa rahaksi, Rupiloiksi rukkasensa, Pian juoksi, jotta joutui, Luokse enkelin ehätti, Sitten runttasi rupilat, Heitti Herran enkelille. Niin tuo kelmi ketrotteli, Pani Jussin paljahaksi, Antoi kirjan arkustansa, Käski käyä kansselihin! Jussi juoksi joutuisasti, Jätti karttansa katsella, Heitti herroille etehen.
"Mitä Philometor nyt on tekevä? "Mihin sinä häntä neuvot?" "Mitä hyvällä puheella ei saavuteta, sen saattaa joskus ostaa itselleen oivallisella lahjalla," eunukki vastasi. "Tiedäthän, ett'ei kaikista olevista sanoista mikään näille herroille ole helpompi kuin pikku sana 'kyllä'; mutta kukapa juuri helposti on taipuvainen sitä lausumaan?