Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Ei, mutta kas, hänestä pitää tulla herra ja sitävarten häntä koulutetaan; sillä hän on, Jumala nähköön, herraväen lapsia ja niistä täytyy kaikista tulla oppineita muka, olkoon niin Jumalan tahto tai ei. Totta meidän Herramme tuommoisia ymmärtää, mutta sille ei voi mitään, että luo herrasväen lapsen semmoiseksi, joka ei voi lukea ja köyhän lapsen taas semmoiseksi, jonka päähän pystyy kaikki.
Hän riensi ulos toisesta ovesta, ja hän saavutti kirkkopihalla muun herrasväen. Hän seurasi sitä pappilaan raskaalla mielellä. «Ainakin Louhensaarella illalla saan minä häntä kahdenkesken puhutella« ajatteli hän. Nyt oli majurin tytär kukistettu. Kukistaja oli hänen rakkautensa Johannekseen.
Andreas oli mielestänsä tullut ikäänkuin enemmän samalle kannalle herrasväen ja tuon neidon kanssa, joka puoleksi oli hänen leikkisiskonsa, puoleksi hänen haltijattarensa. Eräällä kävelymatkalla tuli hän maininneeksi jotakin tähän suuntaan, mutta hän asetti sanansa vähän sopimattomasti, jotta sattui mennä vähän yli rajan. Ellen rypisti hienoja silmä-kulmiansa, vaan ei sanonut mitään.
Moni talon-isäntäkin arveli sitä hullutukseksi ja turhaksi rahan haaskaukseksi, ja nousivatpa muutamat pohatat sitä kiivaasti vastustamaankin, sanoen sitä vaaralliseksi ja turhuutta opettavaksi kirjallisuudeksi oppimattomalle väestölle. He nimittivät sanomakirjallisuutta herrasväen lelukaluiksi, joilla he joutilaina ollessaan saavat aikansa hupaisemmasti kulumaan.
Mikä mies te olette, koska näin tulette tänne Restrupiin aamukastetta kanervilta nuolemaan?" "Minä olen tuolta etelästä", vastasi herra, "ja ampuminen on ammattini". "Siitä olen jo nähnyt varman todistuksen. Mutta kenen joukkoa te olette?" "Minä olen sen vieraan herrasväen kyttä, joka on tuossa naapurikartanossa käymässä".
Minä luulin hänenkin kuolleeksi, ja puhuin niin neidelle, mutta ei niin taitanut ollakaan, sillä hän oli, kuulemma, yksi niistä, jotka paraiten pääsivät vaarasta. Minä luulin herrasväen saaneen kirjeen ja kuulleen siitä ennen, koska ei se neiteen sen enempää koskenut." Mutta jos Maiju hämmästyttämisellä luuli voittavansa rouvansa salaisuuden, niin hän pettyi.
Mitähän tuo sitten on? Huomenna minä matkustan maille herrasväen luokse kolmeksi kuukaudeksi. Toinen tyttö tulee siksi aikaa kotiin kaupunkiin. Sepä hauskaa että sinä pääset maalle virkistymään, onnitteli Aarnio. Toivotko sitä sydämestäsi? Toivon! Ainahan sinulle kaikkea hyvää toivon! oli Aarnion reipas vastaus. Julia ei tähän enään mitään vastannut, itseksensä vaan iloisesti hyräillen.
Ja nyt olisi varmaan hullusti käynyt, ellei se sama herrasväen palvelustyttö, Mari, johon Kinturi oli rakastunut, olisi torppaa heille pelastanut. Mari näet jutteli herrasväelle että sillä paikalla muka oli paljon käärmeitä, josta herrasväki pelästyi niin, että kaikki puheet torpan ostosta raukesivat siihen paikkaan.
Elsa pisti velkakirjan arkkuunsa ja mummo, sanottuaan hyvillään hyvästit kaikille, läksi pois. Kaikki seisoivat mummon mentyä kyökin permannolla kappaleen aikaa hämillään. Vihdoin menivät maisteri rouvineen sisälle. Herrasväen mentyä alkoi Elsa tuumia: "Eipä Katri tiedä, mistä meille tulee ensivuodeksi kyökkipiika." "Tiedätkös sinä sitten?" kysyi Katri. "Kyllä, ja tunnenkin osaksi häntä."
"Onkos voita?" kysyi rouva. "Ei ole voita eikä juustoa", vastasi Junu, nousten ylös; hän tiesi, että herrasväen kanssa puhuessa pitää seisoa. Hänen jälkeensä tuli kaksi rouvaa. Toinen niistä sanoi toiselle: "surkeaa tuo on, että ihmiset, jotka elää kihnuttavat kättensä työllä, koreilevat tuolla lailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät