Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Nyt kuului toisia askeleita alhaalta portailta, ja tällä kertaa Saara kuuli selvästi; Henriette tuli, ei epäilystäkään reippaita, nopeita juoksuaskeleita, sitten kaatuminen ja vähän melua, sitten muutamia askeleita jälleen aivan niinkuin nuorten tyttöjen tapa on kompastua rappusissa, kun äskettäin ovat saaneet pitkän hameen.
"Oletko hassu?" sanoi Henriette suutuksissaan, "luuletko että Laurits varastaa! Ei, he ottivat sen vaan ottivat, ymmärrätkö, oven takaa, oven takaa Worsen ryytipuodista tuommoisen köysi-raaskan, joka ei ollut kuudenkaan killingin arvoinen rikkaalta kippari Worselta, sekös nyt mitään tekisi?"
Henriette tuli sisään punaposkena, loistavana, hengästyneenä, tukka hajallaan ja aloitti kiiruulla: "Oi Saara! oi jos olisit nähnyt! Ei kummempaa! Kuinka ällistyin, jos vaan tietäisit, tiedätkös kuka on kuilut kotia?" "Hys hys Henriette", torui sisar, "entäs jos äiti tulisi ja näkisi sinut!"
Mutta Henriette oli kylläksi viisas huomaamaan mitenkä Saaran oli avioliitossaan; eivätkä Saaran kehoitukset tottelevaisuuteen olleet liioin pontevia. Monta päivää Sivert Jespersen'in kestien jälkeen Hans Nilsen oli näkymättömissä; hän ei tullut aterioimaan eikä ollut kotona yölläkään. Matami Torvestad ei olisi huolinut siitä paljon, sillä semmoista oli ennenkin tapahtunut.
Oli hän ennenkin nähnyt äitinsä suuttuneena ja lapsuuden ijällä saanut monta korvapuustia, vaan semmoisena ei hän koskaan ennen ollut äitiänsä nähnyt. Hyvää hän ei aavistanut; vaan niin kauheata, kuin nyt seurasi, ei hän voinut aavistaa. Tuntia myöhemmin Henriette kutsuttiin ulos saliin, jossa oli Endre Egelandin vaimo.
Se helpottaa työtä ja varjelee sydäntä pahoista ajatuksista ja kiusaajan ahdistuksista". Kohta sen jälkeen sisaret veisasivat hiljaa ja puhtaasti erästä virttä, jota tiesivät äidin rakastavan: "Sun porttis, oves avaja, Kanss' nöyräst' itses' alenna, " Kun Henriette ei muistanut sanoja, hyräili hän kunnes muistuivat mieleen jälleen.
Henriette nyökäytti päätään. "
Kun Henriette raivio suuteli ja halaili äitiä, tuntui se hänestä niin oudon suloiselta, mutta hän päästi äidin kohta, sillä hän tiesi ett'ei äiti rakastanut hyväilemistä. Kun tytöt olivat tehneet työtä hetken aikaa, kuiskasi Henriette taas: "hän oli päissään lauantaina." "Ken?" "Laurits." "Hyi! kuinka sinä sen tiedät?" "Hän kertoi sen minulle." "Mutta onhan hän kaikkea häpeätä vailla!"
Eugen oli lukenut paljon sekä vanhaa että uutta kirjallisuutta, ja perheen jäsenet pitivät suuressa arvossa hänen lausuntojaan. "Minä en sano mitään", vastasi Eugen lyhyesti. "Mutta, hyvä ystävä, etkö sitten pidä siitä?" "Sitä en ole sanonut..." "Ei, mutta mitä ihmettä miksi et?" "Siksi, että en ole lukenut sitä", vastasi Eugen hymyillen. Henriette nauroi.
"Ei, mutta Henriette" aloitti sisar ankarasti; ja veti kulmakarvansa kokoon. Mutta jumalatoin Henriette pieti kielensä suusta ja hiipi ulos käytävään, josta toivoi pääsevänsä kutomahuoneesen huomaamatta. Saaran kasvot näyttivät huolistuneilta, melkein ankarilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät