Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Hän, joka muuten oli niin varma itsestänsä ja tekojensa oivallisuudesta, joutui tukalaan epäilykseen. Kaikki heränneet muistot ja epäselvä pelko siitä, ett'ei hän kuitenkaan tuntenut tätä hiljaista tytärtänsä perin pohjin, teki unen levottomaksi ja rasitti häntä ilkeillä unilla. Mutta Henriette, joka kuuli Saaran itkevän, hiipi hänen sänkyynsä ja tahtoi häntä lohduttaa.
Mutta liinakaapin edustalla vaipui hän maahan ja rupesi yht'äkkiä itkemään. Ensin itki hän intohimosta ja katkeruudesta, vaan vähitellen kaikki suli ja hän itki Henriette paran tähden, itki oman itsensä tähden, itki kaikkea tätä ääretöntä kurjuutta.
"Me arvelimme että menisit sinne huomenna?" Fennefos hämmästyi vähäisen, mutta suostui, saadakseen rauhaa; kohta värjärin mentyä heittäysi Fennefos vuoteelleen ja nukkui. Matami Torvestad seisoi hetken aikaa miettimässä Hans Nilsen'in mentyä, niinkuin hänen tapansa oli. Sitten avasi hän tavallansa juhlallisesti kutomahuoneen oven: "Henriette mene ylös ja pane maata!"
Tosinhan tulen suuresti kaipaamaan Andreaa, mutta onneksi on jo Henriette niin suuri, että hän kykenee minua auttelemaan ja pitämään huolta vaatteistani." Häät olivat hyvin oivalliset, ja kaikki vieraat antoivat kalleita morsiuslahjoja. Kildenbauerin leski antoi kaksi vanhaa hopealusikkaa. "Narrimaista se on vain, tuo kallisten morsiuslahjojen toimittaminen", sanoi hän.
Kun nyt olivat istumassa ja kaikki oli hiljaa, sanoi matami Torvestad: "No pikku Erik Pontoppidan! voitko kertoa minulle mistä puhuttiin seurakunnassa?" "Pyhennyksestä" sanoi vaaleanaamainen poika oven suusta nopeasti ja yksitoikkoisesti ikäänkuin olisi painettu sähkökellon nappia. "Mitä virttä te lauloitte Henriette! muistanet kai?" kysyi äiti.
"Mutta, Henriette, tiedäthän sinä, ett'ei siitä riipu, otetaanko suurta vai pientä, jokainen, joka varastaa " " on varas; niin minä tunnen sen raamatun lauseen", katkaisi Henriette hänen puheensa yht'äkkiä, "mutta kuullos, mitä he tekivät köydellä; eilen illalla Laurits kertoi sen minulle kyökissä teetä puuhatessani " "Silloinko kun täällä oli rukouskokous?" kysyi Saara moittien.
Näin Henriette horjui rohkean valan ja mustimman epätoivon välillä, milloin oli hän alakuloinen, milloin tuuditti hän itsensä rohkeihin unelmiin pulskasta Lauritsistaan, kuinka Laurits häntä rakasti ja kuinka vilpittömästi Laurits luotti hänen uskollisuuteensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät