Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
ARTHUR. Oi, säästä, Hubert! Säästä! Silmät puhkoo Jo noiden verimiesten tulikatse. HUBERT. Tuo tänne rauta! Kiinni hänet tuohon! ARTHUR. Oi, miksi tarpeen moinen raju raakuus? En tenää vastaan; seison niinkuin kivi. Jumalan tähden, Hubert, älä köytä! Oi, kuule, Hubert! Laita pois nuo miehet, Ja hiljaa minä istun niinkuin lammas, En liiku, käänny, henkeäni vedä. En rautaa katso vihassa.
Puolitiehen sitä luettuani raukesin kuin huumaustilaan, huutaen: Tyttäreni on petetty, tyttäreni on petetty! Minä läähätin ja henkeäni ahdisti tuskallisesti. En uskonut enkä odottanut enää miltään taholta muuta kuin petosta ja vääryyttä. Kuitenkin rauhoituin sen verran, että luin kirjettä edelleen. Pitemmälle lukiessani mieleni yhä enemmän asettui.
Elä siis osta minun henkeäni häväistykselläsi!" huusi Valdemar ja koki ojentaa sidotuita käsiänsä onnetonta tyttöä kohden, joka, tunnettuansa ikuisesti rakastetun nuoruuden ystävänsä, päästi huudon, horjui ja lankesi tunnotonna lattialle. Sigismund nosti pyörtyneen syliinsä ja otti pullon väkevää väkiviinaa, jota antoi hänen hengittää sisäänsä.
Minä aivoin sen tähden palkata muutamia, jotka syyttäisivät häntä salahankkeista valtiota vastaan, ja kun ei ruhtinaitten tarvitse milloinkaan olla paheittensa auttajia vailla, tapasin minä pian muutamia, jotka valalla vakuuttivat, että prinssillä oli pahat mielessä, että hän koetti synnyttää kapinata ja vainosi minun henkeäni.
Tämä maailman hylky, jonka puolia ei kukaan pidä, kostaa sinulle itse. RISTO. Kosta muulla tavalla. Säästä henkeäni. HOMSANTUU. Ei, kuolla sinun täytyy. Ja minun myös. RISTO. Armoa, armoa! HOMSANTUU. Armoa ei sinulle eikä minulle. RISTO. Varro! Salli minun edes rukoilla ensin. HOMSANTUU. Se on suotta. Et sinä taivaaseen kumminkaan pääse sen enempää kuin minäkään.
Näyttää siltä kuin molemmat olisimme erehtyneet. Mitä syytä teillä on pelätä minua, pettää minua ja vaania henkeäni ?» Hän murisi jotain leikistä ja että hän piti pienestä pilasta. Mutta nähtyään minun hymyilevän, hän muutti puhetapansa ja vakuutti minulle tekevänsä kaikesta selon heti kun olimme syöneet.
Mutta matalan niemen yli siintää leveä kirkonsalmi ja sen rannalla iso pappila ja pappilan takana kirkko. Aina kun siihen tulin, silloin ja joka kerta sen jälkeen lapsena, nuorena ja vielä vanhempanakin, pidätti ihmetyksestä hetkeksi henkeäni, niinkuin olisin katsellut maailmaa korkealta mäeltä. Sinne teki mieli, mutta ei uskaltanut.
"Ja mitäs minun muuta auttoi kuin totella. Minä rupesin astumaan ylöspäin. Mutta hutiloiden oli muurattu ruplaiset portaat! Kyllä ne kiilsivät ja välkkyivät satojen lopottavien päreiden valossa, mutta joka askeleella ne kiilsivät ja liukuivat toinen toisensa päällitse, niin että pelkäsin henkeäni. Ja se pytty raatokin painoi niin hirmuisesti. Pääsin sentään viimeinkin koko ylös.
"Tiedänpä minä sellaisten mustain miesten välistä tehneen hyvinkin hirmuista tuhoa, enkä minä käsitä, mitä varten minä niin uhkarohkeasti panisin henkeäni alttiiksi." "Vahinko, että ihonne on valkoinen", ivaili Loker. "Minä astun eteen päin, ja ken ei tahdo olla kurjin raukka maan päällä, hän seuraa minua." Silloin juuri ilmestyi ylhäälle vuoren reunalle Yrjö ja kysyi levollisella äänellä.
Niinpä tahdon teitä puhutella kuten ihmisiä. Astukaa takaperin ja käyttäytykää tyynesti.» Joukko alkoi huojua, kynnys jäi vapaaksi. »Ja nyt puhukaa! Mitä tahdotte minulta?» Ainoatakaan ääntä ei kuulunut vastaukseksi. Huoneessa kuului ainoastaan hengittäväin keuhkojen huohotus. »Vihaatte minua tavottelette henkeäni hyvä sanokaa minulle miksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät