Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Menepä hyvästi eli pahasti, sanoi Hemmo ja nyhtäisi tuvan ovea lujempaan kiinni.
Hemmo oli hänen lapsuutensa ystävä ja nuoruutensa ylkä. Hemmoa oli Anna rakastanut aina siitä, kun tuntonsa heräsi ja ajatuksensa eloon virkosi. Mitä parhainta ja jalointa hän elämässä tunsi, sen lempivä sydämensä Hemmossa löysi toteutuneena.
Hyvin harmissaan pojat olivat äitipuolen tulosta ja Jahvi kaikista enimmän, sillä hänen morsiamensa aikoi purkaa naimisen, jos tuo vanhapiika tulisi hänelle anoppimuoriksi. Jahvi oli pahemmassa kuin pulassa. Jo meni tätä ilmoittamaan isälleenkin ja pyysi häntä oikein pyytämällä luopumaan tuon vanhanpiian ottamisesta. Minäkö sinua tottelisin, tosahti Hemmo.
Hemmo häilyi rivien etupäässä, uroita urhokkaampana; vartalossaan asui voimaa ja miehuutta ja silmistään loisti sankarin nero. Uutta voimaa jäntereihin ja uutta intoa sydämihin sai väsynyt mies-joukko, nähdessään vaaran suussa tuon uljaan nuorukaisen, jonka he kaikki hyvin tunsivat. Ennen auringon laskua oli työ päätetty ja kolme kertaa suurempi vihollisvoima maahan lyöty.
Niin kun muru meni henkeen, sanoi Jahvi selvittyänsä. Mitä sitä syöpi niin ahneen tavalla. Vaan tulee tuolla nälkäkin, kun ei pysytä kotona ei yhtäkään pyhäpäivää vakavasti. Enemmänhän me on kotona oltu kuin kylässä, puolusti Jahvi. Elä turpata vastaan joka asiassa, sanoi vihaisesti Hemmo.
Yksinänsä hän sai vain olla enimmäkseen yön, kukapa olisikaan niin paljoa ymmärtänyt huolta pitää, että olisi toveriksi ruvennut. Päivän tultua hän vähän rauhoittui, mutta silloin tuli taas Hemmo antamaan lisää "Huutavan
Kyllähän minä, tuota, tuota ... olen vähän vanhempi, vaan minä olen ajatellut, että tuota ... olisi aivan Jumalan sallimus, eitä se on niin menevätä. Nyt Hintti pääsi selville siitä, miksikä Hemmo puheensa alkupuolta niin leikillisesti hämmenteli. Eipä se enää yhtään miellyttänyt; kovin tuntui kolkolta, niin ettei osannut, mitä hän teki, siunasiko vai kirosi mokomata Jumalan sallimusesitystä.
Näitä jo tiesivät kyläläiset, ja mitä ne ei tietäisi; on, niinkuin sanotaankin, tarkka silmä vieraalla, joka antaa heti tiedon muillekin. Ja olikin siinä vähän totta, niin se oli sattunut. Sarkana sitä Hemmo osti ja saraksi sitä sanoi ryssäkin, Tampereen saraksi vain. Mutta mitäs siitä ryssä huoli, osasi hän siltä ottaa veran hinnan ja toisissa paikoissa muuttaa saralle oikean nimenkin.
Vanha täytyminenhän siinä tuli Pekalle uloslähtöön, mutta ei hän aivan siivosti kuitenkaan lähtenyt. Ensin lauloi isännän harmiksi, että Pietarin tattarin höyryn, löyryn. Niin minun akkani ennen lauloi pirttiä lämmitä pannessaan. ... Pekken, pekken, pekken... Lopputahtia hän viimeisteli rappusilla mennessään, kun Hemmo pajatti erojaispuhetta Pekan jälestä kävellen.
Ja minä heitin sen ikkunasta sinulle. Voi sun suutari! Se kai meni sitten tuulen mukana. Hellonen. Niin kaiketi.. Kuin vihurilla pyyhkäisty. Maiju. Kalle! Sinä olet kumminkin niin herttainen »hemmo» ja kaikkea tuota. Minä annan sinulle anteeksi! Hellonen. Minä kiitän! Ei sille voi mitään, kun pitää laiminlyödä »henttunsa» palveluksessa ollen sekä jalkasin että ratsain.
Päivän Sana
Muut Etsivät