Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja kälkäinenhän tuo tupa oli ainoaksi asuinhuoneeksi muutenkin, kun toisen huoneen tarvitsi ruokahuoneeksi. Ilta-askareensa ulkokausteella oli Hanna saanut jo tehdyksi ja vesisankko kädessä raskain askelin kankean näköisesti tulla ponkesi tupaan. Ja märät helmat kahisivat oven pieliin.
Hän laskeutui maahan, veti suoraksi housujensa lahkeet ja nuttunsa helmat, pani lasit silmilleen ja hatun päähänsä, otti kepin käteensä ja läksi astumaan Hedenstamin huvilaan.
"Tule, tytti, Turjan maalta, neiti, laskeite Lapista hyyssä sukka, jäässä kenkä, hallassa hamehen helmat, hyinen kattila käessä, jäinen kauha kattilassa! Viskoa vilua vettä, riittehistä ripsuttele paikoille palanehille, tulen tuhmille vihoille!
Siellähän ne seisoivat kaikki neljä, tällä reunalla juuri. Jo kääntyi yhden kiikari suoraan heitä kohti. Auta taivas! Mitä teemme, Hilma? Juostaan, että pääsemme tuonne metsän taakse. Mutta silloinhan ne näkevät meidän paljaat jalkamme? Minkä sille voi? Näkevät ne kumminkin. Eivät he joutuneet enää vilkkumaan taakseen, kun ottivat semmoista livettiä mäkeä alas päin, että humisi helmat.
Yli metsän koitti jo päivän koi, kun nurmella neitonen kulki, kukat kukkivat auki jo umput loi, jotk' eilen illalla sulki. Ja neitonen nuori se nurmella vain niin hiljaa, hiljaa astui, ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain, kun kasteesta helmat kastui. Vuota, kylmä tyttö, kyllä kostan mietti poika tullen tytön luota suukon kielsit, kohta kahta pyydät.
"Onpa meiän patvaskalla päällä haahen haljakkainen; se on kaita kainalosta, soma suolien kohasta. "Onpa meiän patvaskalla, onpa kauhtana kapoinen: helmat hietoa vetävi, takapuolet tanteria. "Vähän paitoa näkyvi, pikkaraisen pilkottavi: on kuin Kuuttaren kutoma, tinarinnan riukuttama.
Tuli hän ruukin paikalle; oli poissa rakennus oiva: pari sammalpaatta vain ja nurmi vihannoiva. Lehmät kävi laitumella, missä ennen sipsi silkkikenkä-mamselit ja helmat hienot hipsi. Miss' oli ennen huvimaja, siinä nyt heinälato, missä kukkia kasvoi, siitä nyt perunan saatiin sato. Haihtunut kuin höyhen oli Kives-ruukin taru. Kansa kulki körteissä ja maa oli kylmä, karu. Anjan rintaa ahdisti.
Martta piti brovninkia akkaa kohti ja sanoi: »Pakenetko vai näytänkö yhden kumman kerralla. Teiltä koirilta ei ihmiset ole nimensä arvoisia.» Akka syöksähti oveen, löi oven kiinni ja oven takana mennessään sanoi: »Ampiaispesällepä minä satuin.» Samassa nähtiin akan melkein juosten mennä huntostavan Kenttään päin, helmat edestä melkein polvien tasalle kohotettuina.
Vaan kun ei ollut kuin pitkät nutut, niin että ei hameen helmat näkyneetkään eivätkä päässeet heilumaan. Jos Jumala sallisi löytää kadulta seitsemänkymmentäviisi penniä, niin ostettaisiin mekin kevättakit! sanoi Lyyli. Mutta Hanna selitti, ettei niin vähällä saa, vaan pitäisi olla paljon enemmän kuin markka. Jos Jumala sallisi löytää sataviisikymmenen markkaa! toivoi heti Lyyli.
Muut ne huusivat, ei Lopo. Hän oli vetääntynyt etemmäksi, toisten taakse, ja näytti tähystelevän jotain merkillistä kauvempana kauppakadulla. Jos sitä nimittäin olisi joku huomioonsa ottanut. Mutta eivät ne hoksanneet; eivätkä hoksanneet sitäkään, että hän läksi pois, astui hitaasti ensin, mutta vähän matkaa kun oli päässyt, niin jo otti semmoista vauhtia, ettei helmat kantapäitä tavoittaneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät