United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo itse latva, huippu, kruunu on, Niin, kruunun kruunu murhan kilvessä; Se kurjin konnantyö on, hurjin raakuus, Verisin ilkiteko, millä koskaan Sokea, kaihisilmäinen on vimma Hellästä säälist' itkun irti saanut.
Sinun surmasi oli aikaan saattava minun kuolemani, ja jos he olisivat voineet toivoa, että minun lintuni vaan olisi luopunut hellästä toveristaan, he olisivat säästäneet hänet. Niin! niin! minä se olen, jota he vihaavat, minua he tahtovat surmata.
Onnellinen pariskunta tuli tästä kahta onnellisemmaksi. Pikku Linácska'sta tuli heidän ilonsa, silmäteränsä, toivonsa, ylpeytensä, heidän molempien. He osoittivat hänelle ylenmäärin rakkautta, hellyyttä, hyväilyä; kysyivät kaikissa hänen mieltään, hemmoittelivat häntä, pukivat hänet koreihin vaatteisin, riensivät täyttämään hänen toivomuksiansa, mutta kummallinen luonnon sattumus! tuo ainoa lapsi ei turmeltunut kaikesta tästä hellästä hemmoittelusta, vaan pikemmin teki se hänet vielä lempeämmäksi, suloisemmaksi.
Ionesta tuntui kirjeen luettuaan kuin sumuverho olisi hänen silmilleen laskenut, Mikä oli Glaukuksen luultu rikos? ettäkö hän ei todella rakastanut! Ja nyt hän suoraan ja lämpimin sanoin tunnustaa rakkautensa. Siitä hetkestä asti Glaukuksen valta oli ennallaan. Kirjeen jokaisesta hellästä sanasta, joista kaikista huokui romanttista ja lohduttavaa intohimoa, hän sai piston sydämeensä.
Hänen ystävällisyydestään, tästä odottamattoman tuttavallisesta ja hellästä käytöksestä ihastuneena Paul tahtoi halata häntä; mutta ketterästi kuin lintu neitonen pujahti hänen käsistään ja jätti hänet siihen aivan ymmälle joutuneena, osaamatta ollenkaan käsittää tätä outoa käytöstä. Tällöin sanoi Margareeta rouva de La Tourille: "Miksi emme naittaisi lapsiamme toisilleen?
Mutta tuosta toisesta, nimettömästä pikku lapsesta, joka kuoli samaan aikaan, ei kukaan meistä tohdi koskaan puhua. Sitä ei kastettu, ja sanotaan, että vähäisten kastamatonten lasten sielut häärivät ijäti pimeydessä taivaan ja helvetin välillä. Ajattele, kuinka kauheata, kun vaipuu äitimme hellästä sylistä pimeään ja kylmään, ja saa siellä alati väristä ja vaikeroida eikä ole kenenkään oma.
"Ja minusta tuntuu, kuu minun pitäisi erota hyvästä isästä ja hellästä äidistä", vastasi Georg kyynelsilmin. "Kiitos, kunnon ihmiset, kaikesta hyvyydestä ja rakkaudesta, jota olette minulle osottaneet, enkäpä sitä koskaan unhota." "Ei kannata kiittää!" huudahti mestari Wunderlich. "Minua saatte oikein häpeämään, herra Wald!
Lyytisen runot ovat enimmiten varsin somia pikku kappaleita, jotka todistavat hellästä ja runollisesta mielenlaadusta. Täss' on tyttö, neito nuori, Hieno, valkea, hiveä, Täss' on tyttö, tyyni mieli, Sievä, kaunis ja siveä, Mieleltänsä tyytyväinen, Tekemähän taitavainen.
Omassa huoneessaan istuutui hän ajattelemaan, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Ensi kerran oli hän oikein todella pahastunut pikku vaimoonsa ja muisteli sentähden mielessään kaikkia niitä sattumuksia, jotka olivat antaneet aihetta samanlaiseen pahastumiseen. Oliko hän todellakin ansainnut vaimoltansa semmoista kohtelua? Semmoisenko palkan hän nyt sai kaikesta hellästä rakkaudestaan?
Elä hintoja kysele, sanoi Juha. Kyllä niistä sovitaan, sanoi Shemeikka. Ettäkö ostaisit minulle tämän? Juhalta kysyi, Shemeikkaan katsoi. Se sen sinulle hellästä sydämestään antaa, vakuutti Shemeikka. Päähänkö tämä pannaan vai kaulaan?