Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Ja tämä kosken hurjan, karhean, raivoisan laulun tunne jäi hänelle pysyväksi, sellaiseksi, jota ei koskaan unhoteta. Nyt kuuli hän miehensä levottomasti ja hätäisesti huutavan hänen nimeänsä. Erik tuli lähemmäksi ja Helenasta tuntui ikään kuin hyvältä, että äänen kaiusta kuului, kuinka levoton hän oli. Vastaisiko hän vai eikö?
Jos hän vanhoissa kirjailijoissa luki ihanasta Helenasta, Paris'esta, Achilles'esta, Alexander'ista, Venus'esta tai Apollosta, silloin oli koko hänen huomionsa tekstiin teroitettu; rumasta Sokrates'esta, kyttyrä-selkäisestä Aesopus'estä, syyläisestä Cicero'sta ja paljaspäisestä Caesar'ista ei hän sitä vastoin tahtonut niin mitään tietää.
"Se on vielä kohteliaammin", sanoi Lauri. "Jos joskus tarvitsisin jotaki muuta, mitä talosta liikenee, niin kyllä annan sanan. Olkaa siis huoleti!" Tällä röyhkeällä lauseella erosi Lauri Helenasta.
Me tulemme, me tulemme vastaa Georg ilosella ja luonnollisella äänellä sinne balkongille päin. Helenan sydämmessä kaikki hyökynä lainehtii. Hän saa tuskalla tunteensa taipumaan näkymättömiksi ja hän ei uskalla puhua pelosta että hänen äänensä pettää. Ja kun he tulivat esille, oli Helenasta niinkuin hän olisi revitty irti semmoisesta mikä ei koskaan enää voi palata. Tuntui niin kummalliselta.
Oli tosin hetkiä, jolloin Helenasta itsestään näytti ikäänkuin järjettömältä tuo keksintö mennä naimisiin ilman vihkiäisiä, sama ajatus, joka taas toisina hetkinä niinkuin silloin alttarin edessä tuntui täysin järjelliseltä ja oikeutetulta. Mutta näin toisen ehdon yhteydessä ja niinkauan kuin koko avioliitto ei ollut päätetty asia, ei hän suinkaan pitänyt sitä turhanpäiväisenä.
Koko seurue oli mitä loistavimmalla tuulella. Ei muusta puhuttu kuin "hänestä", se on: Helenasta, joka oli ollut äitinsä kanssa paroni Z:n kutsujaisissa. Tämä tähti oli jo kauan sitten taivaanrannalla eikä mikään uusi tähti ollut vielä sitä voittanut, ei loistossa, ei viehättävyydessä, ei ihailun yleisyydessä upseerien puolelta. Se teki yhä nousuansa.
"Juuri kuin ei tuon metsämaiseman jokainoasta puusta paistaisi enemmän neroa, kuin koko Helenasta ja mainion professorin kaikista tauluista yhteensä", sanoi Adelbert hienolla ivalla.
Taas se vieras tulokas ei näyttänyt Helenasta ollenkaan kauniilta. Hän oli siinä työmiesten keskellä ihan heidän tapaisensa, yhtä välinpitämätön kaikesta ulkonaisesta käytöstavasta, yhtä huolimaton liikkeissänsä. Ja kauhulla Helena odotti, milloin se niistää käsin nenänsä, sekä iloitsi hänen puolestaan, kun huomasi, että hänellä todella oli nenäliina.
Keveästi hyppäsi Esa kärryihin ja nyykäytteli ystävällisesti päätään Helenalle, joka seisoi kartanolla, Valpuri sylissään. Kohta tomupilvi esti Helenaa näkemästä miestään, jonka hänen hyvä oriinsa vei nopeasti eteenpäin. Sen päivän hetket kuluivat Helenasta varsin hitaasti ja hän oli tyytyväinen, kun puukuorinen seinäkello vihdoin löi 9. Vielä hetkisen ylhäällä oltuaan, hän asettui levolle.
Siitä pitäen kun Georgilta Helenaa tiedusteltiin, sanottiin: missä sinun pikku morsiamesi on? ja Helenalle missä on sinun sulhasesi? Näissä leikeissä oli Georg kokonaan voitolla Helenasta, hän oli pääasia ja Helena sivuasia. Ja jos Helena olikin ulkona häntä urhoollisempi, niin oli Georgilla vieläkin ala, jolla hän voitti Helenan.
Päivän Sana
Muut Etsivät