Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Viimein hän saapui yhteen paikkaan, jossa pari kolme miestä makasi. Yksi näistä oli valveilla. Se oli Julius. Hän katsoi ylös hämmästyneenä. "Labeo! Kuinka sinä olet yhtäkaikki tuonut Helenan tänne. Kiitos Jumalan!" "Löydätköhän jotakin paikkaa, jossa Helena saattaa levätä?" kysyi Labeo. Julius nousi kohta ja alkoi käydä edellä.
Ja hän puolestaan, olipa kuinka hyvänsä mieltynyt ja kiintynyt läänin tai tilan asioihin, tunsi ikään kuin itseltänsä puuttuvan jotakin, jos Helena oli kotona eikä istunut tuossa hänen kirjoituspöytänsä takana lukemisineen tai käsitöineen. Mutta nyt mitä oli hänellä täällä tekemistä? Helenan koko sielu oli tuolla tuon miehen, tuon nimiprofeetan luona.
Silloin pisti hänen silmiinsä Helenan käsiala. Hän hytkähti vastenmielisyydestä. Mitä hän vielä tahtoi. Miksi häiritsi hän häntä tänä hetkenä? »Kallis Boleslav! En voi antaa sinun mennä sotaan vielä kerran sinua puhuttelematta. Pyydän ja rukoilen sinua tulemaan tänään yhdeksän aikaan kirkkomaan takaportille, jossa sinua odottaa Sinun Helenasi.»
Yhtä hyvin Helenan kultainen kieli olisi voinut ylistää Troilusta hänen kuparinokkansa tähden. PANDARUS. Vannon luulevani, että Helena rakastaa häntä enemmän kuin Parista. CRESSIDA. Silloin se kreikatar totisesti on aika ilveilijä. PANDARUS. Olen varma, että näin on laita.
Helena oli isän poissa ollessa kadottanut oman muistonsa hänestä, mutta mamma oli sen sijaan puhunut alinomaa papasta ja kaikella tavalla kuvaillut häntä Helenalle, ja siitä olikin tälle syntynyt ainoa kuva isästä. Aina kun mamma hämärissä otti Helenan syliinsä ikkunan viereen, tiesi Helena jo, että nyt ruvetaan papasta puhumaan. Ja niin ruvettiinkin.
Tahallisesti oli salattu työväeltä se kokous, jossa uusi palkkausjärjestys päätettiin, ja päättämässä sitä olivat olleet ainoastaan ne, joiden maksuerät pikemmin pienenivät kuin suurenivat tämän toimenpiteen kautta. Helena näki kuinka pappa kiivaasti löi kätensä pöytään ja kuuluvasti kiljasi, että se oli valhe! Ja Helenan sydän alkoi pelokkaasti sykkiä.
Nyt oli tuo askel hänelle mahdollinen ja nyt hän sen tahtoi ottaa. Tosin ei Helena tälläkään kerralla saanut kirjettä kokoon, mutta tämä näkökohta oli hänelle ainakin niin selvinnyt, että hän jo tiesi miten hän kirjoittaa. Helenan kirje Georgille.
Mutta Helenan itse ei tarvinnut murhettia. Hänen eronsa Markosta ei ollut kauan kestävä ja hän tiesi sen.
Hän ei ole haavoittunut. Oi, se tekee Helenan sydämmen hyvää! Ah, kunhan nyt saisin nähdä Troiluksen! Saat kohta nähdä Troiluksen. CRESSIDA. Ken se tuo on? PANDARUS. Se on Helenus. Missä ihmeessä se Troilus viipyy? Se on Helenus. Ei ole varmaankaan lähtenyt liikkeelle tänään. Se on Helenus. CRESSIDA. Osaako Helenus taistella, setä? PANDARUS. Helenusko? Ei; osaa; taistelee jokseenkin hyvin.
Kesällä on kuumaa, talvella on pakkanen. Totta on! Tuota, kyllä kai Toloskalla on aikaa? Minä kiehautan pikkuisen kahvia ja sitten kai tulette Helenan lapsen ruumista katsomaan. Minä menen sitä laudalta veisaamaan. Oikeinko Helena sitä suree? Sureehan se sitä. On se sentään oma lapsi. Onhan se! Hyvä Jumala sitä surkeutta, jota ihmiset ihan turhaan itsellensä saattavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät