Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ja he ovat yksinkertaiset ja hyvät ja lempeät ja Helena tahtoisi muuttua heiksi, mutta ei voi hovin tähden ja saattaa vaan aina lapsellisesti rakastaa heitä. Kotikartano on hänen edessään. Pappa raukkakin kun kuoli siksi että kaiken piti muuttuman! Silloin se asia oli Helenalle elämän ja kuoleman arvoinen. Hän olisi voinut suudella pois täplät papan poskilta, mutta hän ei tehnyt sitä.
Tässä näkyi mammalle ja Helenalle kuuluvia tavaroita kaikki tuttuja vuosikymmenien takaa. Ja ilman niitä tuntui viimeisen yön viettäminen kotikartanossa vieraalta, niinkuin olisi keskievariin pitänyt mennä huonetta hakemaan. Mamma seisoi Helenan käsivarresta pidellen pihaylänteellä. Hän katseli milloin kuormantekoa milloin Helenaan. Lapsi, mistä sinä otat tuon voiman? puhkesi hän sanomaan.
Tulematta sisälle Georg puhuu jotakin emännöitsijälle, jättää jotain tälle, ja lähtee taas rappusia alas. Hetken kuluttua emännöitsijä tuo kirjeen Helenalle. Ja vähän aikaa oli Helena aukasematta kirjettä, nauttien siitä tyynnyttävästä rauhasta, mikä oli häneen tullut. Georgin kirje Helenalle. Rakas Helena! Minä olen käyttäytynyt sinua kohtaan niinkuin väkivallantekijä.
Oli muka suuri kunnia Helenalle, että hän oli "aijottu Georgille". Kun vaan tietäisi kuinka tulla edes yhtäkin kauniiksi kuin Georg, ellei voikaan tulla häntä kauniimmaksi! Illalla maatapannessa Helena katseli kauan aikaa peiliin päästäkseen siitä asiasta selville. Monella tavalla hän koetti: pani tukan ylös solmuun, hajotti sen, jätti suortuvia ohimoihin.
Päivä oli jo enemmän kuin puolissa, kun Valpuri, joka istui akkunan ääressä, ilmoitti Helenalle, joka levotonna oli levännyt sängyllä ja taas vuorottain astuskellut edestakaisin lattialla, että Esa tuli. Kuin sähkön satuttamana Helena kuuli tämän ilmoituksen. "
Mutta emännöitsijä suuri unien uskoja ja selittäjä oli täksi päiväksi valmistanut Helenalle mieliruokaa ja kertoi nähneensä viime yönä unen, josta ennusti Helenalle tapahtuvan suuren onnen suurimman mitä tässä maailmassa ihmiselle voi tapahtua. Helena jo tiesi mitä onnea emännöitsijä pitää suurimpana.
Se on kaikki totta! Ja toveri oli ranteessansa tuntenut kuinka Helenan käsi koko ajan vapisee. Jokainen sana, jonka sosialisti lausui, oli Helenalle ikäänkuin hänen ylitsensä laskeutunut tuomio, jonka lähestymisestä hän oli jo lapsuudestaan saakka tiennyt ja oikeastaan joka päivä tuntenutkin. Hän oli vaan aina tahallaan nukuttanut itseänsä pois siitä ja lykännyt sen pelkoa tuonnemmaksi.
Mutta vaikutus papasta oli Helenalle odottamaton. Pappa tuntui kovin ankaralta ja pelottavalta, ja koko mamman antama kuva hajosi siinä silmänräpäyksessä. Helenasta näytti siinä hetkessä oudolta, että mamma tunsi tuota herraa, ja että mamman käsi, jolla hän piteli Helenan kädestä, selvästi ilosta vavahti, kun hän sen herran huomasi.
Hän oli äsken selvennyt houreista, kummallisesta uinailusta. Oli muka ollut Valpurin häät Aumolassa. Kaikki olivat niin ystävällisiä Helenalle ja vihillä oltuaan Valpuri lankesi hänen kaulaansa ja Esa tuli ja syleili häntä ja sanoi: olethan toki sinä jäljellä, kun Valpuri viedään meiltä. Ja illalla mentiin rantaan saattamaan vastanaineita virran yli.
Tämä Georgin ylimielisyys esti Helenaa kyselemästä kaikkea mitä olisi ollut kylläkin utelias tietämään, ja hän sai vaan kautta rantain urkituksi asioita Georgilta. Teaatterit, tanssiaiset ja muut semmoiset olivat Helenalle suuria uutuuksia. Ei Helena itse ollut tässä sanattomassa talossa nähnyt tanssittavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät