Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Wladimir Wasiljevitsh!" sanoi päättävästi Eulampia kolmannen kerran, viskaten kauas luotaan heinät, joita oli käsissään pyöritellyt. "Minä lähden." Meidän katseemme kohtasivat toisiansa. "Minä lähden, Wladimir Wasiljevitsh!" toisti hän ja katosi pensaitten taa.
Mielelläni kyllä olisin sille viisikymmentä markkaa viikolta maksanut, mutta puolet niistä rahoista hän olisi vasta lauantaina saanut. Kolmas viikko jäi häneltä puoleen. Mutta saatiinpa poutien aikana heinä tehdyksi, virkkoi Auno. Kukaties tästä puoleen kesä muuttuu sateiseksi. Siinä se korvautuu, kun heinät on hyvinä parhaana aikana saatu kokoon.
Paljo on pahoa tehnyt, Syönyt heinät, maannut marjat, Kaikki kaalinpäät kalunna, Jost' on vaikia valitus Ylitse koko kylämme. Tapa kohta, kun tavannet, Lyö'pä päähän, kun sa löyät, Noua häntä nuolellasi, Jouahuta jousellasi, Tahi laske laahingille, Pyyä pyssysi keralla!" Miksi en väsyisi.
Karhomasta päästyään Janne käsin kopristeli luokoa ja sanoi: Ettekö usko, että kun nuo heinät tuossa pari tuntia remottavat hajallaan, niin ovat kuivia, ihan latoon työnnettäviä. Uskonpa hyvinkin. Kun ne ovat noin köyhkösillään, niin ei niitten tuommoisessa paisteessa tarvitse kauan olla, ennenkuin karahtavat kuiviksi.
Karibulehmät, joiden sarvet olivat melkein yhtä komeat kuin uroon, vaikka otsalisäkettä vailla, seurasivat kantapäillä. Niiden väri oli sangen vaalea, vaaleahkon likaisen keltainen, aivan toinen kuin Wapitin lämmin ruskea karva. Kulkiessaan navetan ohi Ten-Tine keksi rehua, joka sitä suuresti viehätti, ja seisahtui maistelemaan sitä. Kirstin heinät miellyttivät suuresti koko karjaa.
Karjapihassa märehtivien lehmien kellot ainoastaan joskus heikosti helähtelivät. Muutama himmeä tähti koetti tirkistellä korkeudesta alas valoisana kesäyönä. Hetkisen tuumaeltua lähtivät pojat Kotanurmelle. He paiskasivat latoon muutamia heinärukoja, levittelivät heinät hajalle ja kupertuivat sitten itse niihin.
Etsi pientä poiuttansa, kullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa alta jauhavan kivosen, alta juoksevan jalaksen, alta seulan seulottavan, alta korvon kannettavan, puiten puut, jaellen ruohot, hajotellen hienot heinät. Viikon etsi poiuttansa, poiuttansa, pienuttansa.
Ensi työksensä he rupesivat heinäsille. Heinät pölisivät, kun he niillä toisiansa heittelivät, joskus aivan haudaten toisensa niiden alle. Mutta kun aamiaisen aika lähestyi, lausui Otto yhtäkkiä: Pojat hoi...! Kun olisi leipää! Nyt huomasivat toisetkin, että heillä oli nälkä. Ryhdyttiin keskustelemaan mistä saisi ruokaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät