Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Kiiruhti ikkunaan, repäisi auki uutimen, ja sieltä lävähti hänen silmiinsä hehkuva hohto. Koko kaakkoinen taivas oli kuin olisi tulen vallassa hulmunnut. Ikkunalasiin olivat vesipisarat kiinni jäätyneet, ja lämpömittari näytti viiden pykälän pakkasta. Hän suki vaatteet ylleen ja kiiruhti ulos.
Syksyhyn maailman jäi Pan, sydän hehkuva, yksin jälkehen jäi jumalain, jälkehen kauneuden. Vanhaks tullut ei Pan, kun vanheni maa ja Olympo. Kaipauksestaan loi Arkadiansa hän, Pan. Kaikkeus-äitini, Maa, sinun maidossas myrkkyä join jo, Gaia, sun rinnoillas kuoleman myrkkyä join. Tahdon mulle sa soit sekä korkean luomisen kaihon, luomisen voimaa et, luomisen onnea et.
"Miten olisin voinut sitä kysellä? Hehkuva puna olisi ilmaissut minut. "Rakkaus on äänettömyyden ja kaipauksen tytär. Mutta hänen tulevaisuudestaan, meidän tulevaisuudestamme tiedän jotakin." "Hänen tulevaisuudestaan", sanoi Aspa hymyillen.
Ja niinkuin koko lämmin suviyö oli tuoksuineen tulvannut sisään sinä iltana, jolloin hän siitettiin, jotta koko luonto olisi saanut ottaa osaa hedelmöivään syleilyyn, samoin virtasi tänään, synnyinhetkenä, hehkuva aurinko sisään, loi elämää ja lauloi voitonhymnin ikuisesta elämästä ikuisen lemmen kautta.
Itkivät laakerit illassa seppelen arvoista päätä, menneitä muistellen, kaihoten sankariaan, vuottivat ruusut turhaan neitosen liljaista kättä. Rakkaus vanhetessaan vanhensi kauneuden. Niin jäi yksin Pan, sydän hehkuva, kylmähän yksin, syksyhyn maailman, syksyhyn myös jumalain.
Heidän välillään oli jotakin hengenheimolaisuutta, joka nyt vasta hänelle selveni: sama hehkuva sielu, sama tarmokas tahto, sama jyrkkä, uljas, itsenäinen luonne. Erotus oli vain eri iän, erilaisen kasvatuksen, erilaisen yhteiskunnallisen aseman; pohja oli sama, sillä se perustui elämänkohtaloihin. Kreivitär mietti mielessään, pitäisikö hänen olla vaiti vaiko puhua.
Kun sinun pöydälläs tuo Kreikan vaahtosa viini, Lesbon ja Kiioksen rypäleet korukristalliloissa Loisti fasaanien kanss' sekä pronssien hehkuva ryhmä Loi valon hurmaavan, min säihkyäviss' sätehissä Marmori loisti,
Kesäisessä valossa värjyilevä, kuumuutta hehkuva kaupunki oli parissa viikossa muuttunut likasen tympäseväksi kolkoksi ja kuin tuskanhikeä tihkuvaksi. Kaduilla, alavimmilla paikoilla tahmeata harmaata liejua ja rakennuksien seinämissä kuin olisi ollut huomattavissa ilmaston vaikuttama silmää vaivaava yöllisten myrskyjen saastuttama väri.
Päivän Sana
Muut Etsivät