Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Mutta vanhan Heikin edessä ei nyt ollut muuta tehtävää kuin olla kuolematta. Ja niinkuin hän kaikki elämänsä asiat oli viisaasti ja sitkeästi päähän asti vienyt, niin hän tämänkin tehtävänsä suoritti, eläen sadan ja kahdeksan ajastajan ikäiseksi. Seitsemän poikaansa ja kolme pojanpoikaansa ehti jo sillä välin ikämiehinä hautaan mennä, mutta ukko itse elämistään eli, ja kylä kasvamistaan kasvoi.
On hyvä todistus ja merkki siitä, Ett' Edwardin et verta kaataa kammo. Tee liitto tämän sairauteni kanssa; Kovuutes olkoon niinkuin käyrä vanhuus, Jok' aikaa kuihtunehen kukan katkoo. Sa häpeässäs elä nyt ja aina: Nää kirouksen sanat mielees paina! Nyt vuoteeseen, ja sitten hautaan vainen! Se eläköön, kell' arvo on ja maine!
Rouva Wouverman ei tosin onnistunut miehensä hallitsemisessa; mutta onnellisesti saatuansa miehensä hautaan, kokosi hän rikkauksiensa jätteet, omistaaksensa lopun elämäänsä "Ellille ja hänen tyttärillensä."
Ainoa raumalainen, joka laskettiin hautaan kuudella käsiliinalla, oli eräs v. 1787 autuaasti kuollut jalosyntyinen luutnantti; viisi vuotta myöhemmin sai kirkko vetää ristin tämän komeuden kustannuksien yli. Mutta vaikutus eli vielä kauan muistossa. Vasta noin v. 1810 tuli Raumalla valtaan tapa käyttää mustia reunuksia. Surusauvoista puhutaan, omituista kyllä, vasta v. 1824.
Kirkolle Matti aikoi lähteä Yrjänän mukaan. Siellä oli hauta, johon talvella pantiin kaikki ruumiit keväällä haudattaviksi, sitten kuin pappi tulisi. Silloin Yrjänänkin pitäisi olla läsnä ja tuoda mukanaan "setelinsä" ja vielä lampaanvuona tai muutamia metsoja, sillä sen pappi otti hautauspaikaksi. Kun lapset oli laskettu hautaan, palasivat Mattu ja miehet turvemökkiin.
Epäilemättä tuottavat tällaiset katkerat huvit hyveelle ja rakkaudelle suloista nautintoa. Mutta Virginiaa ei enää ole, ja teille on jäänyt vain ne, joita hän teitä lähinnä enimmän rakasti, nimittäin äitinne ja hänen äitinsä, jotka hillitön surunne pian vie hautaan. Pitäkää siis onnenanne, että saatte olla heille aina avuksi, niinkuin rakas vainajakin oli.
Ei ole ollut ihmiskunnassa niin paljon »vanhaa Aatamia». Muut anopit, nuorempaa juurta, ovat tähän asti samaten saaneet mennä hautaan, löytämättä yhtään rehellistä sydäntä, siksi ritarillista, että se olisi sykkinyt oikeutta heillekin. Tämä seikka on minusta niin eriskummainen, että sietää tutkia syitä siihen.
Häll' oli, paitse tätä nuorukaista, Kaks poikaa vielä, jotka miekka käessä Sortuivat sotaan. Isä, ollen vanha Ja lapsirakas, katoaan niin suri, Ett' uupui hautaan. Jalo puolisonsa Hän tätä silloin kantoi, mutta kuoli, Kun syntyi tää.
Tapella? paastota? vai tukkaas raastaa? Nil-virran juoda? niellä jättiliskon? Min olen myötä. Parkumaanko tulit? Hypitkö hautaan kiusan? Elävältä Jos aiot hautaantua hänen kanssaan, Niin minä myöskin. Vuoristako haastat? Tuhannen tuhat auran-alaa anna Päällemme luoda, kunnes kohoo kumpu Tuliseen ilmakehään, ja sen rinnall' On Ossa vaan kuin ruuppa! Sa jos kerskaat, Niin kerskaan minäkin.
Lauletaan ne hautaan siellä, Jotka laaksoss' riemusi; Paimen, paimen! kello vielä Kerran kaikuu sulleki. Viihdytys.
Päivän Sana
Muut Etsivät