Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kakkaran kalastajalle; Mitä kalamies minulle? Kalamies kalasiansa. Minne minä ne kalani? Riihimiehelle kalani; Mitä riihimies minulle? Riihimies jyväsiänsä. Minne minä ne jyväni? Potsolle minä jyväni; Mitäpä minulle potso? Potso puolen kylkeänsä. Minne minä potsonkylen? Minä kylen koiraselle; Mitä koiranen minulle? Koira minulle oravan haukkui. Minne'pä minä oravan?
Vasta kun hänet oli viety salin läpi ja osoitettu Hovin herran ovea, hän ymmärsi noiden salaperäisten sanojen tarkoituksen. Hän hyppi ovea vasten, hän haukkui, hän raappi, hän piti sellaista melua, että Hovin herran tietysti täytyi nousta kesken työtään katsomaan, oliko joku hänen talossaan raivohulluksi tullut.
Enhän minä ollut tehnyt hänelle mitään, hän kysyi minulta vaan, kuka oli suurin mies maailmassa ja silloin sanoin minä, että se oli paavi, mutta silloin löi hän minua, ja minä aloin huutaa, ja hän haukkui minua puolalaiseksi siaksi, ja sanoi, että nyt kuin he ovat antaneet ranskalaisille selkään...
Jaska on rikas ja röyhkiä... Mutta ei sitä köyhääkään sentään tappaa saa", Matti alkoi pauhata. Kiukku ei tahtonut lähteä luonnosta ... ei saanut itseänsä hillityksi, vaikka tahtoi, sillä asia kävi kovin aatamille. Jaska oli hirmuinen, kun ylös nousi ... hän haukkui ja kirosi. Ihmiset kuuntelivat pystyssä korvin. Kumpasenkin riitapuolen asiaa ruvettiin puollustelemaan.
Siellä hän piti hyvin kovaa ääntä, haukkui kaikkia yhteisesti ja heitti kousulla vettä ahjoihin, kunnes sai pomon niskaansa ja vietiin pois.
Mutta kun Lillu pääsi johonkin toiseen ja toisenmieliseen paikkaan, haukkui ja parjasi hän vasta ylistetyt hyvätkin ihmiset alimaiseen hiivattiin.
Sillä kerran alkuun päästyään pauhasi räätälin koira eillimmäisenä ajamassa muiden löytämiä jäniksiä, laukkaili ristiin, oikaisi suoraa tietä sinne, missä luuli jäniksen kulkevan, haukkui takajälkiä ja sotki ajon, niin pian kuin toiset olivat saaneet sen selville.
Koiransilmäinen akka kiroili ja haukkui meitä. Hän käski meitä tappamaan itsensä, paistamaan hänet elävältä. Oi, voi, hän käski meidät syömään silmät hänen päästään. Poliisi tarkasti huoneen. Hän nosti yhtä likaista ryysyä, laski toista ja helisti kolmatta, kakluunin tuhvasta löysi hän kellon; hän näytti sitä minulle. Ei se ole minun kelloni, sanoin minä, minun kelloni oli umpikuorinen ankkuri.
Poika tuon sanoiksi virkki: "Min' en joua katsomahan: kirves on tylsä tahkottava, pölkky paksu leikattava, pino suuri pilkottava, halko hieno latjattava; pino suuri, halko hieno, pilkkoja vähäväkinen." Aina haukkui linnan hakki, linnan lukki luksutteli, peni julma juhmutteli, saaren vartio valitti perän peltohon sysäten, hännän kääten käppyrähän.
Hän kulki edelleen. Siellä täällä kurkisteli pienestä, himmeästä ikkunasta likaiset kasvot tylsällä uteliaisuudella hänen jälkeensä, siellä täällä haukkui häntä pihakoira, muuten ei häntä mikään häirinnyt. Kukapa olisikaan häntä tuntenut?
Päivän Sana
Muut Etsivät