Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Se helpoitti yhteensulatuksen. Haugen ystävät olivatkin aina sopuisat ja kärsivälliset missä vaan tapasivat elävää kristin-uskoa. Herrnhutit eivät puolestaan olleet niin lukuisat ja voimakkaat että olisivat voineet säilyttää erityisasemansa vaikkapa olisivatkin sitä tahtoneet.
Hyvää yötä siis, Gunnar Haugen, Jumala palkitkoon mitä olet minulle tehnyt". Näin sanoen veti hän itsensä vaivalla kamariin mytty kädessä. Gunnar katseli hänen jälkeensä ja sanoi sitten Liv'ille: "Saat kaataa hänelle vähän puuroa ja viedä sinne sisään niin pian kun ehdit". Liv teki niin ja hetken perästä meni hän sytytetyllä kynttilällä ja höyryvällä puurovadilla kamariin vieraan luo.
Etpä en sikertaa lyö korttia mustalaisen kanssa, Gunnar Haugen, mutta ole varoillas ett'et nyt saa 'Mustaa Pekkaa'. Saat sekoittaa kuinka paljon tahdot ja pitää tarkasti silmällä, mutta kenen luulet saavan pampun ja voittavan pelin se olen minä, minä, etkös ymmärrä, sinä roisto!"
Kolkot kasvot ja rypistetyt kulmat eivät juuri sanoneet että kaikki sisäpuolella oli valoista ja puhdasta, mutta ei löytynyt sentään kukaan, joka olisi voinut puhua pahaa Gunnarista tai osoittaen jotakin huonoa sanoa: "sen Gunnar Haugen on tehnyt". Gunnar järjesti ja hallitsi hyvästi mitä vähäistä hänellä oli eivätkä ihmiset koskaan olleet nähneet hänen ottavan ryyppyä tai olutpulloa, eivätkä koskaan olleet kuulleet hänen kiroovan, eikä nauravan, eikä pahaa sanaa lausuvan; sillä Gunnar kuului "heränneiden", joukkoon, ja Raamattu oli kai se, joka hänet paraiten tunsi.
Ja nyt Liv kiitää suksilla tunturilakson yli. Tuossa on tunturilakea, suuri ja avara, joka viettää sinne päin, missä Haugen onpi. Lumimerestä nousee siellä täällä huippuja paljaina ja harmaina, jotka katselevat totisesti ympärilleen. Noin tuo huippu on seisonut vuosien kuluessa, niinkuin kuningas lumisessa valtakunnassaan.
Hän olisi tyytyväinen kun vaan saisi ruokaa sen edestä". "Minä en kärsi hänen silmiänsä". "Hän rukoili niin sydämmellisesti ja oli niin suora, ett'ei se voinut muuta kuin liikuttaa ihmistä". "Haugen on ahdas kyllä kahdellekin ja ahtaammaksi se tulee kolmelle; mutta sinusta on kaiketi ikävä olla täällä kahden kesken minun kanssani", sanoi Gunnar syvästi huo'aten.
Vaan ilo kävi surunsekaiseksi Hans Nilsen'in aloittaessa: "Rakkaat veljet ja sisaret! Minä seison tässä sanoakseni teille jäähyväiset!" Oli sittenkin niin hyvä kuulla häntä. Vanhat innostuneina nyykäyttivät päätään, hymyillen toisilleen. Se oli vanha tuttu ääni, tunnetuita voimakkaita sanoja Haugen omasta ajasta, jolloin hyvä viini ei vielä ollut käynyt laimeaksi ja sekoitetuksi.
"Onnea siis, poikani". Guro seisoi kauan katsomassa hänen jälkeensä, sauvaan nojautuneena, kun hän sysäsi työntö-kärryjä mäkeä ylös. "Kuinka kaunis hän on, kuinka väkevä ja notkea! Hän on sua kostava, Guro! Hän onkin isänsä näköinen, korkeakasvuinen ja solakka, tulta silmässä. Ha haa Gunnar Haugen! Lystillinen tanssi tämä vanhoilla päivilläsi mustalaisten ja heidän kakaransa kanssa!"
"Ymmärrän tarkoituksesi, ja minä lupaan". "Hyvää yötä". Gunnar meni, mutta tuskin oli ovi suljettu hänen jälkeensä, ennenkuin Aslak hyppäsi ylös sängystä, löi käden polveensa, nauroi ja hyppäsi huoneen ympäri kuin hullu. "Vai sinä tartuit touhuun, sinäkin Gunnar Haugen! En uskonut tämän näin helposti onnistuvan. Ha haa! jos olisit tietänyt " Hän nauroi vieläkin ja uhkasi Gunnar'in jälkeen.
Tahdon huomenna puhua hänen kanssansa". Aslak seisoi vielä kuuntelemassa oven ra'ossa. "Vai niin, vai sinä tulet puheilleni huomenna?" sanoi hän ja nauroi itseksensä, "no niin, Gunnar Haugen, minä olen oleva valmis sua vastaan ottamaan sekä päänkivistyksellä että kauniilla sanoilla. Ja sinä et kärsi silmiäni?
Päivän Sana
Muut Etsivät