Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kiitellen haudankaivajan ja hänen näppärän tyttärensä vieraanvaraisuutta, sanoi mummo hyvästi; Elsa seurasi mummon esimerkkiä, alkaen lähteä. "Niin aina, vierailla on matka edessä ja niin muodoin kiiru; en minäkään tahdo siis viivyttää. Hyvästi sitten! Kyllä minä pidän haudasta asianomaista huolta, kuten puhuttu on." Elsa ja mummo olivat taas maantiellä ja menossa Helsinkiin.
Eräällä päivällistunnilla satamassa maatessamme kertoi Jimy Breaker, että hän oli kymmenen vuotta takaperin Kiinassa ollessaan muutaman toverinsa kanssa eräästä rikkaan kiinalaisen haudasta saanut niin paljon kultaa, että hän oli sillä elänyt iloisesti neljä vuotta työpäivää tekemättä.
"Tulisikos siitä lisäkulunkia?" "Ei koulusta, vaan eri haudasta menee markka kirkonkassaan." "Sanoihan se isä jotakin siitä eri haudasta, mutta kunpahan hänet koululla viedään, vaikka yhteiseenkin", tuumi Asarias. Palvelustyttö toi kahvia ja tarjosi Asariaksellekin sitä. "Eihän sitä nyt olisi tarvinnut", sanoi Asarias, mutta otti kuitenkin.
»Sokea tyttö Nydia», Sallustus vastasi, »hänen kätensä on pelastanut Kalenuksen haudasta ja vapauttanut Glaukuksen leijonan kynsistä.» »Siitä myöhemmin», preetori virkkoi. »Kalenus, Isiksen pappi, sinä siis syytät Arbakesta Apekideen murhasta?» »Aivan niin.» »Näit siis teon itse?» »Preetori näillä silmilläni » »Riittää täksi kerraksi yksityiskohdat käsitellään toisessa paikassa.
Mies näytti tuntevan ne tarkoin ja osaavan väistää niitä. Mutta hän vältti huolellisesti kuutamoakin, kulkien, mikäli mahdollista, muurin varjossa ja juosten puulta puulle. Kun hän nousi viimeisestä haudasta, katseli hän ympärilleen ja jäi seisomaan erään heittokoneiden karsiman sypressin varjoon. Hän ei nähnyt missään päin ketään ja riensi nopein askelin kirkkoa kohden.
Joka aamu otti hän sen alas seinästä ja puetti sen kukkaisilla, pani sokerimuruisia sen pohjalle; sillä, sanoi hän, pikku lintuseni voi yöllä tulla haudasta ja silloin tarvitsee hän ruokaa. Häkin ovi oli aina avoinna. Eräänä aamuna, Elsan ulos tullessa, istui pieni lintunen häkissä, noukkien sokeri- ja leivänmurusia.
Kaarle X Kustaa näki miestensä häviön, mutta ei voinut sitä auttaa. Tanskan kruunu kimmelteli hänen silmissään ... kuningas käänsi katseensa pois tuosta avonaisesta, sinisestä haudasta, teki kierroksen ja pääsi jäljelle jääneiden kanssa onnellisesti maihin.
Häntä värisytti astuessaan. Sormen johdolla luki hän huonosti hoidetun haudan kivellä oman nimensä: Ebenezer Scrooge. "Olenko minä se mies, joka makasi vuoteessa?" huusi hän polvillansa. Sormi kääntyi haudasta häntä päin, ja sitten takaisin jälleen. "Ei, henki! Oi ei, ei!" Sormi oli yhä sinnepäin. "Henki!" huusi hän, tarttuen lujasti kiinni sen vaippaan, "kuule minua!
Minun ei luonnollisista syistä sovellu virkkaa sanaakaan asiasta, ei tähän eikä toiseen suuntaan, vaikka kirkon nykyinen paikka minun tunteelleni oli hyvin vieras. Minähän olin mielikuvitukseni avulla tehnyt vallan toisen kuvan Golgatasta ja haudasta, joka "oli kallioon hakattu"; mutta olkoon se sinänsä.
Hän tiesi, että hänen vastauksensa tulisi sisältämään veristä valhetta. Mutta eihän hän voinut muuta kuin valehdella. Ja vastaus kumahti hänen korvissaan kuin haudasta. Sama aate, joka innosti Snellmania Ah, herra Vuorela, sitten te olette suuri ihminen minun silmissäni, sanoi Fanny.
Päivän Sana
Muut Etsivät