Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Jos hän vielä kolmen päivän perästä elää, on hänen äänensä, isäni parran kautta, niin heikko, ettei sitä kuule hänen omassa haudassaankaan. Isis vieköön, nyt on kylmä! Täytyy kiiruhtaa kulauttamaan malja maustettua falernolaistani.» Tunnoton egyptiläinen kietoi vaipan kiinteämmin ympärilleen ja lähti nopeasti yläilmoille. Nydia keskustelee Kalenuksen kanssa.
Kalenuksen raivonhuudot kuuluivat paksun oven läpi vaimeina Arbakeen korvaan. Hän pysähtyi ja kuunteli tarkkaavaisena. »Tuo ei ole hyvä», hän tuumi, »en voi olla turvassa, ennenkuin tuo ääni on iäksi sammunut. Aarteeni ja kalleuteni eivät tosin ole tuolla, vaan päinvastaisessa siivessä. Kun orjani niitä kuljettavat pois, eivät he kuule hänen ääntänsä. Onko siis mitään pelättävää?
»Eikö mitä vastikään vapautettu orjani Kallias aivasti kolmasti oikealla puolellani. Aavistin siitä, että joku onnellinen tapahtuma minua odottaa ja kas nyt! jumalat ovat lähettäneet luokseni Kalenuksen!» »Emmekö mene huoneeseesi, Arbakes?»
»Sokea tyttö Nydia», Sallustus vastasi, »hänen kätensä on pelastanut Kalenuksen haudasta ja vapauttanut Glaukuksen leijonan kynsistä.» »Siitä myöhemmin», preetori virkkoi. »Kalenus, Isiksen pappi, sinä siis syytät Arbakesta Apekideen murhasta?» »Aivan niin.» »Näit siis teon itse?» »Preetori näillä silmilläni » »Riittää täksi kerraksi yksityiskohdat käsitellään toisessa paikassa.
»Ja sinä tahdot tunnustaa kaiken, mitä tiedät?» »Tahdonko? Oh! Ja vaikka manalan tuskat minua odottaisivat! Kostoa tuolle egyptiläis-heittiölle! Kostoa! kostoa! kostoa!» Kun Nydia kuuli Kalenuksen hammasten raosta sähisemät sanat, tunsi hän, että toisen alhaisimmissa intohimoissa oli atenalaisen paras turva. Hänen sydämensä jyskytti.
Egyptiläinen Arbakes, kuulit syytöksen et ole mitään puhunut mitä sinulla on sanottavaa?» Joukon katseet olivat jo kauan tähystelleet Arbakesta, mutta vasta senjälkeen kuin tämä oli ehtinyt voittaa sen hämmingin, minkä Sallustuksen ja Kalenuksen yhtäkkinen ilmaantuminen oli hänessä synnyttänyt.
Mikä salaperäinen ja yliluonnollinen olento saattoi tunkeutua tähän kamottavaan yksinäisyyteen? »Ken siellä?» hän huudahti, »mikä aave mikä kuoleman larva huutaa onnettoman Kalenuksen nimeä?» »Pappi», tessalitar vastasi, »jumalten sallimuksesta olen Arbakeen tietämättä ollut hänen inhottavan tekonsa todistajana. Jos itse pääsen vapauteen tästä talosta, voin sinutkin pelastaa.
Kunnioitan hänen pukuaan ja kutsumustaan; mutta pompeijilaiset! te tiedätte kaikki, minkälainen luonne Kalenus on hän on ahne ja himoitsee kultaa aivan sananparren omaisella voimalla; sellaisen miehen todistuksen voi helposti ostaa! Preetori, olen viaton!» »Sallustus», tuomari kysyi, »mistä löysit Kalenuksen?» »Arbakeen kellarista.»
Vipajava liekki valaisi pientä, syvälle seinään työnnettyä, vahvasti raudoitettua ja lujin salvoin varustettua ovea. Arbakes otti vyöstään pienen renkaan, jossa oli kolme tai neljä vähäläntää, mutta paksua avainta. Oi, kuinka odotus ja ahneus saivatkaan Kalenuksen sydämen jyskyttämään, kun hän kuuli ruosteisten salpojen aukenevan!
Hän unohti pian ajatellakin papin kauhunhuutoja ja hänen vitkallista kuolemaansa; hän tunsi vain, että suuri vaara oli onnellisesti vältetty ja vihollinen tehty mykäksi. Ainoa tehtävä vain oli papistolle selittää Kalenuksen katoaminen, ja se ei tuntunut hänestä vaikealta. Hän oli usein käyttänyt Kalenusta uskonnollisilla asioillaan naapurikaupungeissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät