United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikähän liemi siitä olisi tullut, jos Johannes olisi vienyt Jyrkän ja Auran yhteen vaimonsa ja Signen kanssa? Vapaaherra Carpista ja Rabbingista puhumattakaan! Johannes ei voinut olla hymähtämättä itsekseen sille ajatukselle. Hän kohotti hattuaan ja lähti väentungoksen läpi kohti hotelliaan luovimaan.
Talonpoikia keltaisissa nahkahousuissa ja ruoska kädessä seisoi, jo ennenkuin laiva oli pysähtynyt, keskellä matkustavaisia kyytiä tarjoillen. »Tuossa he ovat! Tuossa he ovat!» Pietari huusi ja heilutti hattuaan.
Seuraavana iltana tyttö oli taaskin puutarhassa. Silloin nuorukainen pysähtyi. »Iltaa!» sanoi hän kohottaen hattuaan pikemmin ylpeästi kuin kohteliaasti. »Iltaa!» kuului puutarhasta olkapään yli pää kääntyi vain sen verran, että pieni nurkkanen silmästä näkyi maantielle.
Peggottya eikä minua, vaan seisoi alas painuneena, pitäen hattuaan ja shaaliaan toisessa kädessä, silminnähtävästi siitä tietämättä, ja painaen toista, puristettuna, otsaansa vastaan. "Oletteko nyt kylläksi tointuneet", kysyin minä, "puhuaksenne siitä asiasta, johon minä toivon, että Jumala muistaa sen! otitte niin hartaasti osaa tuona lumisena iltana?"
Kenties kadunkulmassa, jossa hän oli tullut sen verran tuntoihinsa, että oli huomannut tarvitsevansa raikasta ilmaa ja pysäyttänyt automobiilin. Kiitos, sanoi herra, kohotti kohteliaasti hattuaan ja meni menojaan. Omituinen tapa tuokin täällä Berlinissä, ajatteli Johannes, pyytää tulta toisen tupakasta. Tuo herra oli häntä jollakin tapaa hermostuttanut. Miksi ei pitänyt itse tulitikkuja?
Sekin katsoi häneen kysyen, ihmetellen, ja sitte siitä tulvahti sellainen kimppu kirkkaita, säihkyviä säteitä, että kaikki muu soentui hänen ympärillään ja veri syöksähti jälleen kuumottaen poskille. »Hyvästi!» Hän kohotti koko tyttöparvelle yhteisesti hattuaan ja kääntyi selin. Nuoriso hajausi kukin suunnalleen. »Enkä mä sinusta eroais, en eroais!»
Mutta kun pojat tulivat kohdalle, niin Sigridin veli tervehti häntä kohteliaasti ja nosti hattuaan. Elli oli ensin vähällä vastata niiaamalla, mutta samalla muisti, että täytyy yhdenikäisille kumartaa. Ja siitä hän niin hämmentyi, että puoleksi niiasi, puoleksi kumarsi. Tästä hän taas säikähti niin, että jalat hervahtivat, ja tuntui niinkuin ei olisi paikaltaan päässyt.
Hän otti nyt taskustaan keltaisen nenäliinansa ja heilutti sitä ystävyytensä merkiksi. Suntiokin otti päästään mustan huopahattunsa ja venheensä pintalla istuen heilutti sitä vastaukseksi. Ja kun piispa ei lakannut liinansa huiskuttamisesta, niin suntiokin heilutti hattuaan aina ja aina vaan korkeammalla.
Sen vuoksi usein joutuu väärälle tielle. Mitä sanotte lehtori tanssista, esimerkiksi, hyväksyttekö sitä? En. Minä en hyväksy tanssia. Se on tyhjää ajanviettoa, josta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Kiihottaa usein turhamaisuutta ja muuta pahaa. Luuletteko lehtori, että minussa jo on turhamaisuutta? Lehtori vähän hymyili ja katseli hänen hattuaan, hänen leninkiään.
Eugen ei vastannut, hän vain katsoi Doraa tuolla ihmeellisen rauhallisella katseella, joka silloin, kun hän oli kiihdyksissä, oli niin piinallisen syvä ja läpitunkeva. "Anna anteeksi, Eugen", sanoi Dora, joka heti katui sanojaan, "en tarkoittanut pahaa ... sitä, mitä sinä ajattelet ... oletko vihainen minulle?" "En en ole ... hyvää yötä!..." Hän ojensi Doralle kätensä ja nosti hattuaan.