Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Elvira heitti herra Mörk'in tuoman raskaan viitan hartioilleen ja veti sen päähineen päänsä ylitse, samassa kuin hän hiljaisesti huo'aten jätti yksinäisen kammionsa, joka todenteolla oli ollut hänelle rakas, sillä se oli vapauttanut hänen joka päivä näkemästä paroonia, hänen puolisoansa. Ainoastaan jostakin erityisestä syystä oli parooni joskus käynyt tässä huoneessa.
"Olisikohan karhu haavoittanut häntä?" Kun tämä ajatus johtui Pekan mieleen, hän aivan tyrmistyi. "Eihän toki, siinä tapauksessa Rakki ei olisi häntä jättänyt. Jokin muu on siihen syynä. Minun täytyy lähteä järven rantaan; siellä hän paremmin kuulee minun ääneni." Ja sitten hän viskasi lujasti kokoon käärityn karhun nahan hartioilleen ja painui järvelle päin.
"Käske esiin nimeni allekirjoittaja; mitä sinä käsket, se on minun käskyni. Sinä hallitset valtakunnassani?" "Ja sinä minun taivaassani." Orjat nostivat kantotuolin hartioilleen, vetivät nostimet kiinni ja läksivät keisaria viemään. Hovilaiset seisoivat vavisten ja kasvot nöyränä Manlion ympärillä, jonka keisarin mieletön oikku hetkeksi oli tehnyt maailman herraksi.
Mahtoi ottaa lapsensa ja mennä, ennenkuin tulin. Ottakoon ja menköön ... sanon, että joku on sen salaa vienyt... En herätä, lasken lakanan hartioilleen; jos siitä herää, herätköön, jos ei herää, nukkukoon. Mutta Shemeikka heräsi, kääntyi kylelleen, ojentelihe, haukotteli, huomasi Anjan, teki hänelle tilaa vetäytyen seinemmäksi, veti hänet vierelleen, veltosti, silmät ummessa...
Puhu niiden kanssa, jotka tekevät työtä hänen luonaan, ja saat ihmetellä kuinka hän kykenee ottamaan muitten suruja omille hartioilleen ja kuinka paljon hän on tehnyt heidän kaikkien eteen. Ja itse tiedät parhaiten, kuinka seutumme vaivaset tuntevat hänen kuntoansa.
Ehkä sinä, tyyni kalpea viikatemies hyvyydessäsi tulet odottamattakin Toini nousi, heitti huivin hartioilleen ja hiipi hiljaa huoneesta. Kaikki muut talossa nukkuivat vielä. Hän kulki varovaisesti ruokasalin läpi etehiseen ja sieltä ulos. Puutarhasta lehahti kukkien tuoksu häntä vastaan. Aurinko oli juuri noussut, ja sen kirkkaat säteet pujahtelivat iloisesti paikasta toiseen.
Niiden harvojen joukkoon, joiden rautainen luonne kesti ilman-alan ja tautien vaivat, kuului Hanno von Rechbergikin, ja vaikka hän oli ripustanut mustan suruvyön hartioilleen, oli hänen sydämmensä kuitenkin täynnä iloa, sillä hän voi kotona, Paitsi Fredrik herttuan kuolemaa, ilmoittaa myöskin vihatun Stuifenin lopun.
Hän ei voi puhua totta, vaikka kuinka paljo hyvänsä kokisitte pakottaa häntä siihen. Hän ei eilen illalla kosinut Naomia puutarhassa ei, poikaset, ei suinkaan! Hänellä on jo ollut vaimo; ja hän kyllä ymmärtää paremmin, kuin että hän toistamiseen ottaisi ikeen hartioilleen." Suureksi hämmästyksekseni vastasi John Jago tähän kömpelöön leikki-puheesen kohteliaasti ja vakaisesti.
Hän vain katsoi poikaansa silmiin niin nöyrällä, niin hellällä, mutta samalla sanomattoman epätoivoisella katseella. Viimein täytyi hänen päästää pojan käsi; hänen katseensa vain piti häntä kiinni. Knut kääntyi Pietariin, veti hänet syrjemmäksi, pani kätensä hänen hartioilleen ja sanoi: »Uskollinen ystävä, älä unhota minua. Ja sano terveisiä, sano tuhannet terveiset.»
Mies oli puettuna ruumiinmukaiseen, vähän kuluneeseen, vihreään ihokkaaseen, josta, ynnä lyhyestä kuvetapparasta, saattoi arvata hänet metsästäjäksi; mutta metsästyspyssyn asemesta pistivät hänen vyöstään esiin kahden pienen terserolin perät, lyhyt, harmaa matkakaapu oli heitettynä hänen hartioilleen, ja vaaleanruskeata, vähän punertavaa tukkaa peitti leveälierinen, hopeasoljella koristettu, mutta töyhdötön hattu.
Päivän Sana
Muut Etsivät