Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Eilisestä saakka jäytäneet mietteet olivat kuin pois puhalletut, ja hän virkkoi vähän veitikkamaisesti: Kuinkas olisin virkkanut, kun en voinut tietää, tekikö teidän mielenne tulla mukaan. Antakaa minäkin rupean heinäntekoon! Siin' on harava! Ei, minä tahdon viikatteen. Oikeinko viikatteen ... osaatteko sitten muka niittää? Mitäs en minä osaisi!
Mikä todellakin perii haravamiehen, kun minäkään en edes nytkään jouda harava käteen. On pieni leipomus kotona. Mikko lakkasi niittämästä. Samoin teki Jannekin ja likaiseen paitansa hihaan otsastaan hikeä pyyhkäistyään sanoi: Ei, hyvä emäntä, hätä ole tämän näköinen. Jos minun neuvoni kelpaa, niin otetaan haravat ja pemistetään paksummat läjät hajalle.
"Hän juoksi takaisin puutarhaan," kuului tammen latvasta, "hän poimii kukkia ja sitoo kiehkuroita; tai tuossa hän tulee vesikannu ja pieni harava kädessä; kyllä tiedän minne Greeta aikoo mennä, äiti, varmaankin Ludvigin ja herra Jensenin haudoille."
Janne joutui kuitenkin ennenkuin Mikko harava käteen ja tuiskuna rupesivat heinäaallot menemään levälleen. Eikä se aurinko kerjennytkään monta askelta siirtyä ennenkuin heinät olivat levällään.
Vasemmassa kädessä oli hänellä harava ja sivumennessään antoi hän kasvavat viheriät ohrantähät luistaa oikean kätensä sormien lomitse. Kuten kultapohjalle kuvautui tuo nuori tyttö auringon paistamalle yksinäiselle maaseudulle. Nähtävästi oli hän matkalla kaukana siaitsevalle niitylle, kootaksensa nyt ru'oille sen heinän, jonka muutama päivä sitten oli niittänyt.
Se on sitten kuten Kerilän emännällä. Se kun oli kuullut Junnuaan sanottavan Juhaniksi tai Jussiksi, niin oli virkkanut: Jänis on Jussi, myllyssä pussi, meidän Junnu on Junnu. Kun Juhani oli kolmannen kuppinsa tyhjentänyt, hyppäsi hän tasakäpälässä seisoalleen ja sanoi: Sinä moinen myllyn pussi, laita harava heilumaan, että heinät joutuvat luo'olle, toisia alkaa kaatua kuin tuskassa.
Korven kaiuttamana kuului Latonurmelta vanhan tamman römiä ääninen rautakello, josta tiedettiin, ettei tamma vielä ollut iltaseltaan herennyt. Peltojen ohi kulkevaa maantietä astui kiiruusti kaksi miestä, kummallakin harava ja viikate evässäkin kanssa olalla. Ne tulivat päivätyöltä hovista.
Kesällä niitä nähdään harava käsissä heinäniityllä ja sirppi käsissä leikkuupellolla, mutta niitten työn teko on kuin heikkoa kajastusta siitä työnteosta, joka lähtee lapsuudesta asti työtä tehneen käsistä. Kuului salista kiireitä askeleita, ovi aukesi, siitä ilmestyi Reeta-Kustaavan iloiset kasvot ja hän sanoi: »Onpa täällä äiti vartioimaan uunia.»
Samassa volahtaa heinistä harmaa käärme nurmen sängelle juoksemaan. Voi, tuo häijy pisti! huudahti Samu. Katsos pentelettä! kirosi Vieremän Jussi ja hotasi käärmettä haravansa varrella. Harava särähti poikki, mutta samassa loppui käärmeeltäkin pakenemisen halu. Kahdesta pienestä haavasta Samun otsassa tipahti vähän vertä.
Hän ei joutanut kauvan aprikoimaan; hän sieppasi leivän ja pisti sen takkikulunsa poveen ja alkoi könttiä ulos. Kauppamiehellä oli kätyrinä eräs maaltaan hävinnyt mies. Hän oli oikein aika maailman harava ja kauppiaalle kaikki kaikessa. Hän se oli, joka katsoi kaiken perään, otti vastaan tuotuja tavaroita ja ulosantoi, mitä ulosannettiin, punnitsi ne ja toi sitten vaan lipun kauppiaalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät