United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toinnuttuaan huomasi hän olevansa suureen turkkiin kääritty ja makaavansa elokuormalla, joka hiljakseen kulkea kitisi syrjäistä metsätietä. Kerilän isäntä lähti viemään työpaikalle uutta renkiään, tervaksen särkyyn Korpilammen rinteelle. Hiihtää sujuttivat peräkkää, isäntä edellä ja Pekka kynttä kantta jälessä.
Katsoi sitten sameilla silmillään vieressä istuvaan Loviisaan ja siirtyi sille osoittamaan hyväilyään. "Tämä se oli, joka sinun lymypaikkasi ilmoitti, silloin kuin minä sinut rekeeni otin", selitti Kerilän isäntä siihen tultuaan. Ja sitä tapausta ei Pekka tuntenutkaan tarkemmin, sillä ei hän ollut sitä kysellyt eikä kuullut.
Aunokin oli alakuloinen koko huomisen päivän ja iltaista syödessä alkoi nureksien puhua: Kyllä tuo Jertta menettää järkensä, ei tuota leikkiä kauan kestä. Kuuluisi haastavan käräjiin ne roistot, kun saisi asiamiehen. Tulevalla viikolla kuuluvat alkavan käräjät. Eiköhän lautamies ajaisi hänen asiataan? arveli Mikko. Lautamies, joka on Kerilän Ingan veli!
Se on sitten kuten Kerilän emännällä. Se kun oli kuullut Junnuaan sanottavan Juhaniksi tai Jussiksi, niin oli virkkanut: Jänis on Jussi, myllyssä pussi, meidän Junnu on Junnu. Kun Juhani oli kolmannen kuppinsa tyhjentänyt, hyppäsi hän tasakäpälässä seisoalleen ja sanoi: Sinä moinen myllyn pussi, laita harava heilumaan, että heinät joutuvat luo'olle, toisia alkaa kaatua kuin tuskassa.
Silloin Jertta Mikon rinnalla käyden tarttui Mikon käteen ja siitä pidellen huudahti: No, se meni niinkuin minun kädestäni! On tuo tuomari kuin Jumala eikä ihminen! Voi, voi, kuinka se meni hyvästi! Mitähän tuosta nyt Erkki arvelee? Nyt ne miehet saivat mitä olivat vailla, ja tukkeutuipa siellä Peltolan Hetan ja Kerilän Ingankin suut.
»Jukke kiemuroi kuin makkara kattilassa» keskeytti Timolan Salu »niin toinen ei muuta kuin ruotasi selkäpuolen päällimmäiseksi ja laski kuin laudan veistäjä, että metsä raikui ja kenttä tömisi.» »Juhlallinen kylpy, juhlallinen kylpy. Täytyy sanoa, että juhlallinen kylpy», vakuutti Kerilän Jaska. »Monen täytyy ottaa selkäänsä metsän syvyydessä ainoastaan nähdessä neljän silmän.
Vaan tuskin oli auringon pyörä puoli kierrostaan kulkenut taivaan poutaisella kannella kuin täpösen täynnä vilisi Pekan talon seutu pyhäpukuista nuorta väkeä ja toisia tuli kantaen mikä mitäkin. Mikä kantoi astioita, mikä ruokatavaroita, mikä mitäkin, vaan kaikki tulivat tuoden kuin kesäiset muurahaiset pesälleen. Pekka ja Loviisa tulivat vihittynä parina Kerilän isännän ja emännän johtamina.
No, sitä ne olivat juuri vaillakin! Oliko siellä todistajat, Kerilän Inka ja Peltolan Hetta? Olivat toki, ja oli niillä puolikymmentä muuta todistajaa, mutta niitä ei tarvittu, ei heidän eikä meidän todistajia. Mutta sepä nättiin lupsahti lukkoon... Miehilläkin todistajia, mitä varten?
Niin siitä vihasta kolme roistoa sepitti juorun, että he siellä tanssitilaisuuksissa ovat Jertan kanssa harjoittaneet aivan törkeintä salavuoteutta ja varta vasten laittoivat juoruämmät toista toisensa perään viemään sitä tietoa Niemelään. Sen arvaa, että matkalla se asia ei ole pienennyt. Muuan muijankynttyrä, joka lieneekin paras, Kerilän Inka, oli saanut sen kirjeen tuodakseen.