United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hampaan luske, Ruohon ruske Nurmell' äänen saada koitti, Puut ne huokui, linnut soitti, Juhla tyyn' ol' luonnossa, Melske öinen tauonna. Nuotti: Ur svenska hjärtans djup en gång. Oi Suomi, isän, äidin maa! Ei sua vieras sortaa saa, Ei vallat vääryyden: Kun olen jäsen kansasi, Sull' elän, kuolen, Suomeni, Tää ota heikko uhrini, Sä maani armainen.
Hm! Olenpa teidän jokaisen huulilta kuullut yhtä ja toista tämänmoista. Mutta syvimmässä äänettömyydessä olen pistellyt kaikki tuonne hampaan kolon talteen. Nytpä mielisin hieman lievitellä tätä yhteiskassaa, mielisin, peeveli vie! antaa teille oikein aika plootuja otsaan, ja alas joka mies kuin tamppusäkki härkien saaliiksi! AAPO. Onko tämä totisesti Lauri, se siivo, äänetön Lauri? Kuka uskoisi?
Muistini on pettämäisillään minut melkein kokonaan, jok'ainoa rivi jonka luen tai kirjoitan tuottaa päähäni tuskaa, mikä tulee väliin äkisti, repimällä, toisinaan taas tukahuttavana, hellittämätöinnä kuni hampaan pakoitus. Ihmeellisen levollisena kuitenkin käyn kuolemaani kohti.
Viimein oli myöskin unelma isänmaasta, sellaisesta, jonka hyväksi isä oli työskennellyt, alkanut haihtua. Ja se kaikki oli vuosien kuluessa koonnut katkeruutta Hannan mieleen, niin kuin myrkky kokoutuu kyykäärmeen hampaan juureen. Kälyänsä hän ei tahtonut koskaan tavata.
Loistavin silmin katselivat he kullankeltaisia peltovainioita sivukulkeissaan, samassa läpi kouransa vedellen täysinäisiä tähkäpäitä. Kun vilja oli siihen määrään kypsynyt, että siitä voi hampaan rakoon jotakin saada, leikkoa napsivat ihmiset pellon joutuneimmista paikoista ja siellä täällä alkoi joitakuita varajalkoja ilmestyä laajoille peltovainioille.
Esteri punastui. Hänestä tuntui kuin isä olisi kysynyt: Kuka on Lauri? Forstmestari oli tyytyväinen heti ensimäisiin merkkeihin ja uskoi että parantaminen käy vikkelästi kuin hampaan ottaminen. Hänen äänensä olikin kuin hammaslääkärin, joka ryhtyy kiskomaan pois hammasta rauhoittaen potilasta, mutta hänen sanansa olivat kuin pihdit, jotka armotta käyvät kiinni. »Katusanomalehtien mielipiteitä!»
Kävi Matti Pekkolassakin. Ei uskaltanut menemättä olla, koska Pekkolainen oli rikas ... ja saattaisi häneen joskus tarvita, köyhä kun oli itse. Hampaan kolossa Matilla kyllä oli, mutta sen täytyi siellä pysyä, ainakin toistaseksi. Lupasi Pekkolainen tuoda, kun Matti asiansa puhui.
"Pitääkö minun luulla että hampaan kivistys esti Roomalaista tulemasta eilen juhla-aterialle ja tänään minun luokseni? Pitääkö minun sinun mukaasi sanoa, että hän kuoli siihen? Sano nyt suoraan, sillä minun sydäntäni ilahuttaa sen kuuleminen, missä ja miten tuo röyhkeä imartelija on henkensä heittänyt?" "Käärme pisti häntä," Euergetes vastasi kääntyen sisarestaan.
Kansan murha, se oli sen viimeinen urotyö. Saksako? Voittoisa, yhä mahtavoituva, yhä edistyvä sivistyksen ja kristinuskon levittäjä mit Blut und Eisen! »Heil dir im Siegeskranz» ottamaan »silmän silmästä, hampaan hampaasta!» »Ei mitään armoa voitetuille.» Saksa on jo pitänyt puheensa vuosisatansa haudalla: Vae victis! Amerikka! Kaikkien vainottujen luvattu maa! Suuri vapaa Länsi! Kuban ryöstäjä!
Ei ollut hänellä lopulta kuin yksi ainoa etuhammas, sekin pahoin liikkuvainen, mutta nuorikot syöttivät ohrarieskalla niin pehmeällä, että se hampaan koskematta siihen kielelle suli; ja kun sekin hammas meni, laittoivat makosia maitovellejä, joita aivan hampaatonkin alas suljutti, ja hän elämistään eli.