Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Mutta sentään tahtoisin rukoilla hänen elämänsä puolesta, maan vuoksi, sen kodin vuoksi, jota vastaan olen niin paljon rikkonut mutta itse en enää haluaisi häntä nähdä! Tahtoisin hiljaa elellä edelleen surullista elämääni muistellen sitä, mikä on ollut ja mikä on tehnyt sen niin äärettömän rikkaaksi.
Luontaisesti, ilman sen pitempiä valmistuksia, kääntyy hän puoleeni ja kysyy: Te ette tanssi? Valitettavasti en tanssi. En minäkään. Te suvaitsette siis tarjota minulle jotain juotavaa? Hän tarttuu käsipuoleeni, ja me istuudumme salin seinämälle pienen pyöreän pöydän ääreen. Kysyn, mitä hän haluaisi juodakseen. Hänen on jano eikä hän sano tahtovansa muuta kuin olutta.
Rouva Burström oli tämän tapauksen jälkeen ihan voimaton. Naurunrohotus muuttui samanluontoiseksi itkunnyyhkimiseksi, ja kun hän näki miehensä ja lapsensa, heittäytyi hän heidän syliinsä vuorotellen ja mutisi kyyneliensä keskestä, että hän haluaisi nyt olla monen peninkulman syvyydessä maan alla.
Hän kiroilee Roomaa ja Rooman ilmaa, hän haluaisi hävittää koko kaupungin maan tasalle ja tuhota sen tulella. Hän haluaa kiireen kautta päästä meren rannalle ja sanoo, että haju, joka nousee kapeilta kaduilta, vie hänet hautaan. Tänään on uhrattu suuria uhreja kaikissa temppeleissä, jotta hänen äänensä palaisi, mutta voi roomalaisia ja varsinkin senaattoreja, jollei ääni pian palaa!"
Vasta sen ajan kuluttua voisi kihlautuminen tulla kysymykseen, jos nimittäin Eeva tai majuri silloin sitä haluaisi. Elise, joka yhä hartaammin ja täydellisemmässä määrin täyttäen velvollisuutensa, oli saanut yhä suuremman vaikutusvallan mieheensä, oli saanut miehensä suostumaan tähän välittävään keinoon.
Hän ei tule piilostaan siltä, ennenkuin Rautiainen hänet löytää ja kantaa hänet sylissään pois. Mutta sehän olisi lapsellista! Olkoon, mutta hän tahtoo niin. Ja kun Rautiainen ottaa hänet syliinsä, niin hän kietoo kätensä hänen kaulaansa. Hän tahtoo päästä lähelle, oikein lähelle ja tuta olevansa oikein täydellisessä turvassa, niin että hän voi nauraa. Oo, kuinka hän haluaisi nauraa!
Kyllähän pyrkijöitä oli, mutta ei siitä milloinkaan tullut mitään. Sitten katseli emäntä minua pitkään ja tarkkaan. Hän näytti miettivän, sanoisiko, mutta sitten hän kuitenkin sanoi: Mutta eikö se Samppa haluaisi tehdä meidän maallemme mökkiä? Minäkö? kysyin minä kummastellen. Niin, eikö sinua haluttaisi? En minä suuria arentia panisi päällesi.
Mutta nyt kuoli heidän isänsä; häneltä jäi paljon irtonaista tavaraa, jota oli vaikea jakaa; senpä tähden sopivat veljekset keskenänsä, ett'ei eripuraisuutta heidän välillensä nytkään nousisi, niin, että tavarat myötäisiin huuto-kaupalla, jossa kumpikin saisi ostaa mitä haluaisi, ja rahat sitten jaettaisiin kummallenkin. Sanasta työhön.
En voinut olla hymyilemättä, kun ajattelin, miten Hilma hämmästyisi minun nähdessään. Askeleet lähenivät ja kynnykselle ilmestyi ei, se ei ollutkaan Hilma, joku muu, ikävän näköinen, keski-ikäinen, minulle vallan outo nainen. Minä en enää hymyillyt, vaan loin tulijaan kysyvän katseen. Anteeksi, mutta rouva Grålund haluaisi tietää, kuka rouva on.
Ajattelehan sentään vähän tahtoisitko tosiaan sittenkään purkaa, jos tietäisit, että olonne kenties muuttuisi tympeäksi ja jokapäiväiseksi esimerkiksi kymmenen vuoden perästä? Ajattele tarkkaan... Et suinkaan haluaisi noita kymmentä vuotta olemattomiksi; niiden muistolla voisi olla helpompi elää.»
Päivän Sana
Muut Etsivät